116. Viimeiset kisat Illin kanssa

Pahoittelen, että tätä postausta ei tullut heti kisojen jälkeen, minun piti kirjoittaa se kirjoitusten päätyttyä, mutta Illi lähtikin samana viikonloppuna ja ei enää huvittanut sitä kirjoittaa. Kirjoitan sen kuitenkin nyt, koska ne olivat viimeiset kisat Illin kanssa ja viimeiset kunnon muistot ennen sen lähtöä. Vaikka ei taaskaan ihan putkeen mennyt, olin tyytyväinen molempiin ratoihin, puomeista huolimatta, sillä omia mokia ne vaan olivat. Menin taas sen 90cm ja 100cm, koska Illi oli edellisenä viikonloppuna jo niin hyvä niissä, että uskalsi sitten toistekin koettaa.

Enää en kummastakaan radasta muista juuri mitään, paitsi että 90cm pudotus oli oma moka kun en saanut suoristettua Illiä ajoissa esteelle ja tultiin sen seurauksena aivan liian lähelle estettä. Metrissä Illi kolautti jo ensimmäiselle esteelle ja toinen tulikin sitten alas, se oli näillä kahdella esteellä jotenkin tosi löysä (lienekkö väsynyt?), mutta tsemppasi sitten pudotuksen jälkeen ja loppurata puhtaasti. Olin silti tosi tyytyväinen itseeni ja hevoseen, oli se sentään vasta toinen metri, niin ei sitä liikoja voikaan odottaa. Olis sitä toki voinu viimesten kisojen kunniaks vetästä sijotuksen, mutta nyt kävi näin eikä sille mitään mahda, vetelen sitten ne sijotukset Illin puolesta Viljon kanssa!

Pistän nyt aluksi vaan kuvat, videot lataan myöhemmin joko tähän tai sitten omaan postaukseen, koska en tähän aikaan yöstä jaksa enää ruveta niitä muokkaamaan ja lataamaan mihinkään. Kuvista kiitokset Empulle, Annikalle ja muille! (En oo ihan varma, ketkä kaikki kuvia otti)

114. Voiko särkynyttä sydäntä enää särkeä?

Heippa! Postaustaukoa on taas ollut, tällä kertaa kahdesta syystä:

1. Kirjoitukset. Ei vaan kerennyt eikä siltä stressiltä pystynyt tänne mitään kirjottaan, vaikka materiaalia olis ollut. Ne vaan imi kaikki voimat ja aiheutti älytöntä stressiä, mutta onneks ne on nyt ohi!

2. Rakkaan riisto. Illi lähti uuteen kotiin 20.9, enkä edes pystynyt hyvästelemään sitä, koska olin Artulla. Vaikka lähdöstä on jo aikaa melkein kaksi viikkoa, olen silti aivan poissa tolaltani, koska minulta lähti ystävä ja sieluntoveri. Illi merkitsi minulle kaikkea ja nyt sitä ei ole. Aina kun kävelen sen karsinan ohi, sydämmessä tuntuu ikävä pisto. Yksikään hevonen ei koskaan pysty sen jättämää reikää paikkaamaan sydämmestäni, toivottavasti vielä joskus saan sen omakseni ja vietän sen kanssa kaiken ajan sen elämän loppuun asti. En pysty vieläkään muistelemaan sitä itkemättä, niin paljon se antoi ja lähtiessään vei mukanaan. Olen kuitenkin kiitollinen niistä hetkistä, mitä sain sen kanssa kokea, kaikki voitot ja häviöt, ylä- ja alamäet; kaikista selvittiin, vaikka toivo oli jo hiipunut. Pääsin Illin kanssa pidemmälle mitä pystyin koskaan edes kuvittelemaan!

Kiitos kaikesta rakas ♥

HOPE - WHO AM I TO SAY

Illin lähdön jälkeen tuli taas ongelma, että kellähän sitä nyt sitten jatkais. Harkitsin jo myös lopettamista, sillä Illin lähtö oli aivan liian kova pala, mutta en vaan pystynyt tätä harrastusta jättämään. Hevosia tulee ja menee, mutta yhdenyhtä Illiä en tule koskaan enää tapaamaan. Se oli niin suuri persoona, se oli kuin minä. Ongelmaan löytyin kuitenkin ehkä ratkaisu, nimittäin Filur aka Viltsu! Oon aina tykänny siitä pienestä ja pippurisesta pukkikoneesta ja aattelin nyt sitten katella, jos sen kanssa rupeisin rakentamaan yhtä hyvää luottamusta ja ystävyyttä kuin Illin kanssa. Viltsun kanssa sain myös paljon kehuja eilen tunnilta ja ratsastustyylini sopii sille aika hyvin. Joten jos tästä saataisiin taas kehiteltyä toisenlainen rakkaustarina, ken tietää. Nyt lauantaina on seurakisat ja käyn Viljamin kanssa kokeilemassa, että synkkaako meillä!

VILTSU

112. Kaksi onnistunutta rataa

Oon niin tyytyväinen tämän päivän kisoihin, että voisin haljeta onnesta! Molemmat radata menivät ihan nappiin, lukuunottamatta tosin molemmilla radoilla otettuja yksiä puomeja. Ei ne vaan haitannu yhtään, 90cm ehkä vähän enemmän kun metrissä, mutta ei siinäkään niin paljon että se ois pilannu hyvän fiiliksen. Meidän eka metri meni ihan nappiin kaikista ennakkoluuloista ja huonosta berkasta huolimatta, oon niin ylpee itestäni ja pienestä ruuunaretkustani, tavote on nyt saavutettu! Ensi viikolla sitten lähdetään hakemaan puhtaita ratoja, nopeita kyllä oltiin, mutta sitten ne puomit vei meidän sijotukset.

Ysikymppi meni kyllä tottapuhuen huonommin kuin metri, ja se sentään oli meidän eka kunnollinen metrin rata näin kisoissa. Illi oli verkassa ihan menevällä päällä, jonka takia en saanut siihen otetta ja suurin osa verkkahypyistä menikin sitten ihan huonosti. Radalle lähtiessä oli vähän sellanen fiilis, että mitähän tästä nyt tulee. Lähtömerkin saatuani keräsin ohjat ja tungin varmaan oikeasti kannukset maksaan, että sain Illin kädelle ja siitä sitten lähdettiinkin matkaan aikamoisella vauhdilla, mutta hevonen oli kuitenkin hallinnassa. 

Perusrata meni ihan hyvin. pari kertaa taidettiin mennä vähän juureen, mutta yhtään puomia ei tullut ja päästiin jatkamaan toiselle vaiheelle. Siinä sitten tuli puomi alas, kun käänsin esteen päällä, jonka vuoksi Illi sitten vetäs sen sieltä mukaansa. Täpärästi säästyttiin toiseltakin puomilta, se puomi oli nimittäin juuri ja juuri siinä kannattimen reunan päällä tasapainossa niin, ettei se tippunut! Oli onnea matkassa ja taidettiin olla kymmenensiä, jos en ihan väärin muista. Tää oli ihan hyvä pohja sille tulevalle metrille, Illi oli menossa ja yritti taas ihan tosissaan!

Metrin radankävelyssä olin jo ihan paniikissa ja hermona, kun esteet näytti ihan tuhottoman isoilta, kun niiden ohi käveli. Metrin verkka meni ihan päin honkia, olin niin jännittynyt että en saanut melkein yhtään hyppyä onnistumaan ja lähdin vielä ihan kärkipäässä. Samalla taktiikalla taas lähdin radalle, kannukset kylkiin, niska ylös ja painetta. Illi oli menossa ihan hulluna, meinas kaikki välit jäädä vähän lyhkäsiks, mutta onneks kuitenkin mahduttiin häppäräppä niihin. Esteetkään ei tuntunu enää yhtään isoilta, Illi oli ihan onnessaan kun sai kerrankin hypätä ihan esteitä eikä maahankaivettuja puomeja! 

Rata oli ihan super, se yks pudotus ei haittaa yhtään, nyt saatiin vähän tuntumaa tähän ja ens viikolla koitetaan hakee sit puhas rata, tosin arvostelu on sillon 367.1 eikä A2.0 niinku tänään, joten kahellaan uskallanko kääntää sellasia pikkuteitä vai pelaanko varmanpäälle. Nytkin kyllä käänsin ja oioin ihan kunnolla, pari kertaa tultiin vähän liian lähelle sen takia, mutta Illi pelasti tilanteen aina hienosti!

kuvista kiitokset Emilialle!

111. Pahoittelut postaustauosta...

...Mutta rehellisesti sanottuna nyt ei vaan oo huvittanu kirjottaa tänne blogin puolelle, eikä oikeestaan oo ollu paljoa materiaaliakaan kun ollaan maneesissa menty kaks ekaa viikkoo tähän asti. Toinen, se isompi syy valkenee teillekin sitten ajan kanssa, kunhan kaikki nyt varmistuu lopullisesti jonka jälkeen siitä vasta kerron teille, etten väärää tietoa levitä. Asia tulee kuitenkin vaikuttamaan aika radikaalisti ratsastukseeni, pahimmassa tapauksessa jätän koko homman kesken vähäksi aikaa. Mutta ei siitä sen enempää. Sain eilen vähän materiaalia, Illin kanssa yhteiskuvia ja valmennuksesta pari julkaisukelpoista kuvaa mitkä voisin tässä julkaista. Taaskaan en jaksa valmennuksesta sen enempää sanoa, kuin että alku meni lupaavasti, mutta loppu lässähti ja kisoihin jäin nyt aika ankea fiilis, kun pitäs vielä ensimmäinen metrikin mennä, mutta katellaan jos kisoissa oisin sitten vähän skarpimpana!

ratsastuskuvat © Saara & yhteiskuvat © Emilia

 

110. Se viimeinen este...

Moikka! Tänään oli tän syksyn ensimmäiset seurakisat, jotka meni paremmin kun hyvin siihen nähen, että en ratsastanut koko kesään ja ennen kisoja kävin kahesti ratsastamassa ja luokka oli 90cm. Arvosteluna oli tällä kertaa 367.1, eli jos sai puhtaan perusradan sai jatkaa suoraan uusintaradalle. Sain perusradan puhtaasti läpi paria kolahdusta lukuunottamatta ja Illi oli tosi menossa ja tuntu muutenkin hyvältä radalla, toisin kuin verkassa, missä se oli aavistuksen tahmea. Johtu varmaan siitä, että ilma oli ihan tosi painostava ja hiki tuli jo pelkästä seisomisesta. Uusintarata meni muuten ihan nappiin, meillä oli nopein aika mutta ai jumatskuukeli, viimenen este tuli sitten alas. Tiedostin mokani itse, tultiin vähän liian kovaa sarjalle ja ei mahuttu sitten enää kunnolla sinne jonka seurauksena Illi otti puomin, videolta sen näkee selkeästi. Vähän kyllä ärsytti, ois voitettu koko luokka, mutta tällä kertaa näin, ens kerralla sitten paremmin. 

Tosi tyytyväinen oon silti rataani, vähän jotakin ihme omia sähellyksiä on, pitää niihin ruveta jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota että saatas radat paljon siistimmän näkösiks ratsatuksen puolesta. Jotenkin vaan kisatilanteessa unohtuu kaikki ja näytän iha järkyttävältä siellä selässä, joten jos sitä yrittäs vaikka rauhottuu ja antaa Illin säheltää yksin etten ite lähe siihen mukaan! Kerrankin tuli muuten radasta video, yleensä otan tosin ihan suosiolla sen kuvina, koska miun ratsastus on niin hirveen näköstä että ei niitä videoita aina viiti julkasta.. 

Linkki videoon 
video & kuva © Emppu

109. Romanttinen päiväkävely

Tää oli taas niitä kertoja pitkiin aikoihin, kun vietin Illin kanssa ihan oikeasti aikaa. Menin eilen suoraan koulun jälkeen tallille, hain Illin sisälle ja hoidin sen ihan perusteellisesti, oli se nimittäin vähän retun näkönen kun kukaan ollu sille mitään tehny koko kesänä, olis voinu luulla että Illin häntään ois tehty rastoja, kun se oli niin takussa. Käytiin sitten siinä samalla myös kävelyllä, ihan vaan pelto ympäri Illin omaa tahtia, ai että olin jo unohtanut, miltä tuntuu olla ja kävellä hevosen kanssa vaan kahdestaan ilman, että on älytön hoppu mihinkään.

108. Uudet saappaat!

Tätä päivää oon oottanu kun kuuta nousevaa, sain nimittäin vihdoin ja viimein ja ihan liian monen mutkan kautta mun uudet saappaat! Alunperin niitten piti olla mustat, mutta ne loppu hööksiltä sitten ja oisin saanu ne vasta ehkä aikasintaan syyskuun puolessavälissä, muttakun chapsit sano ittensä irti viimekerralla, niin tarvihin näitä uusia kenkiä. Ensin soitettiin Kuopion hööksiin joskus pari vk sit, että löytyskö sieltä mustana tätä Horsehead Arezzoa koossa S38, olis siellä ollu yhet mutta joku muu oli jo kerenny ne varata, ai että otti pattiin..

Nyt sitten onneks tiistaina keksin et hei, miehän voin ottaa ne ruskeenaki, soitettiin taas Kuopioon ja sieltä löyty yhet ruskeet S38 kokoset. Siinä sitten ensi tilassa ne varattiin, valtuutettiin äitin veli hakemaan ne sieltä ja sitten se pisti ne meille postissa ja tänään ne sitten saapu, ai että sitä tunnetta kun tulit koulusta kotii ja ne saappaat ootti paketissa sovittamista. Onneks oli sopivat, tänään sitten koeajoin ne valkassa ja toimi ihan sairaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että ne vielä vähän painaa polvitaivetta kun ihan uudet on.

Nuo Arezzo saappaat on ihan tosi siistin näköset eikä hintakaan oo kovin paha, vähän vajaat 200€ hööksillä. Laadusta en ole vielä ihan varma, mutta toivottavasti kestää ehjänä ja nättinä kun jaksan vaan hoitaa niitä ja rasvata aina käytön jälkeen, ettei nahka lähde lohkeilemaan. Noissa vetoketjuissa on myös sellaset tosi jännät lukkosysteemit, ettei se vetskari pääse aukeemaan kesken ratsastuksen, mut katellaan nyt toimiiko se sitten silleen kun sen pitäs.

Pitää vielä miettiä, laitanko noihin jonkunnäköset timantit vai jätänkö ihan vaan tollaseks "alastomaks". Oishan ne vähä siistimmät tietty niitten timanttien kanssa, mutta kun en saanut nyt niitä asettumaan tuohon mitenkää kivasti, pittää sit huomenna kahella vähän virkeempänä, että miten ne sais näyttämää järkevältä ja kivalta tuossa. Meinaa nuo timantit loppuu keskenkin, mikä rajottaa tätä luovuutta tässä, pitäs varmaan tilata lisää että sais ihan kunnolla tehtyy kerralla!

Tämän päivän valkasta en jaksa kirjoittaa mitään erillista selostusta, tehtiin erilaisia tekniikkaharjotuksia ja Illi oli melko energinen, mutta kyllähän sen ymmärtää kun on nyt viikon ollu putkeen vaan laitumella kesälomalla, toivottavasti ei sitten sunnuntaina kisoissa ois ihan sellanen aikapommi, ois kiva nimittäin kestää selässä.. Meen nyt taas kisoissa vaan sen 90cm, koska koen jo ihan tosissaan sen 80cm tosi turhaksi enkä sitä tarvitse alle, kun 90cm menee jo hyvin ilman sitä pienempää luokkaa siinä alla. Katellaan nyt, jos jossakin vaiheessa pääsis tässä kokeilee isompaakin, mutta se on aika helskutin iso jos.

ratsastuskuvat © Emma & Yhteiskuvat © Saara

ILLI OIS KERRANKI NII SÖPÖ NII SITTE MEIKÄLÄINE PILAA KUVAN IHME HÖMÖTYKSELLÄ..