maanantai 15. joulukuuta 2014

125. Lisää vaaveja!

Oon nyt kyllä ihan tämmösten heppavauvojen ympäröimä (ja aivan totaalisen rakastunu niihin♥). Tänään sain taas tutustua uuteen heppavauvaan, kaverini Oonan viisivuotiaaseen risteytysponitamma Luna Nuevaan eli Ellaan (sukuposti), joka oli kyllä kieltämättä hassunhauska tapaus! Pieniä kommunikaatio-ongelmia oli aina välillä ja meinattiin peruuttaa maneesin ympäri, mutta muuten kyllä ihan mukava poninryökäle, jolta ainakin löytyy tuota omaa tahtoa. Ei tuu ainakaan liian tylsää tuosta ratsastuksesta kun se keksii kaikennäköstä hölmöä jokaväliin! Enkä nyt edes kovin isolta näyttänytkään ponin selässä, niinkuin aluksi kuvittelin! Poni on nimittäin reilu 150cm korkea ja itse olen 170cm pitkä, kyllä se selkään tuntu että nyt on pieni tapaus alla, mutta ei se ulospäin ollutkaan niin radikaalin näköstä :D

Kyllä huomaa, että oma ratsastus on ihan suoraan sanottuna paskaa, kun oon nyt ratsastanu erilaisilla, vähän vaativammilla hevosilla tunneilla ja nytkin Ellalla. Illin kanssa opin sellaseen ratsastustyyliin, mikä ei sovi kun sille ja sitä oon nyt tässä yrittäny kovasti kitkee pois. On se jo alkanu tulosta tuottaa pikkuhiljaa, varsinkin kun tunneilla on saanu mennä aina vähän paremmilla hevosilla, jotka oikeesti vaatii sitä taitoo, että ne saa kulkemaan rennosti ja oikeinpäin. Vielä on kuitenkin pitkä matka edessä, mutta toivottavasti joulun jälkeen lisääntyvien ratsastusten, eritoten valmennusten avulla saan tätä perusratsastusta treenattua paremmaksi ja pystyn oikeesti ratsastamaan sit erilaisiakin hevosia. Eniten pitäs kiinnittää huomiota istuntaan ja käteen, könötän ku perunasäkki ja jalat on aina miten sattuu. Kädet heiluu suuntaan ja toiseen, eli en ihmettele minkä takia yksikään hevonen ei miun alla kulje rentona ja pyöreenä kun vispaan kädellä kun hullu.

Sitä on ruvennu ihan tosissaan miettimään ja analysoimaan tätä omaa ratsastusta sen jälkeen, kun Illi lähti ja huomasin, että en osaakkaan ratsastaa muilla hevosilla kun ei ne toimi silleen kun Illi. Illi ei ottanu nokkiinsa, jos jalka heilahti vähän tai käsi välillä vispas, mutta kun esimerkiksi pitkän ajan jälkeen menin Hillalla, siinä huomas sitten heti, että hevonen ottaakin nokkiinsa jos avut ei oo ihan kohillaan ja jalat sekä kädet heiluu ihan turhaan. No, siitä on sitten helppo lähteä pikkuhiljaa korjaamaan ratsastusta, kun itsekin tiedostaa omat vikansa ja yrittää niihin sitten parhaansa mukaan keskittyä ja korjata niitä.

Onnekseni Iiron kanssa oppii sitä tasasuutta ja miten herkkää hevosta kuuluu ratsastaa, sen verran kovasti ottaa aina virheistä nokkiinsa, tietääpähän aina että millon tekee jotakin väärin. Nyt kun Ellankin kanssa luultavasti pääsen viikoittain tekemisiin, opin siinäkin enemmän näistä nuorukaisista ja niiden ratsastuksesta sekä käsittelystä vähän enemmän.

kuvat © Oona


torstai 11. joulukuuta 2014

124. Talvisia yhteiskuvia

Viikonlopun kisoista en nyt teille kirjoita postausta enkä julkaise videoita, syystä että ne menivät aivan päin helvettiä eikä tosiaan huvita sellaisia videoita ja analysointeja nyt ruveta kirjoittamaan. Sen verran voin valaista että kaksi hylkyä sieltä tuli, enkä ole yhtään tyytyväinen omaan ratsastukseeni, onneksi nyt on parin viikon tauko tästä niin saan ehkä kasattua motivaationrippeet takaisin. Saatte kuitenkin sunnuntailta otettuja yhteiskuvia minusta ja IIrosta! Yhteiskuvat © Emilia










Kaiken © Meri Tukiainen 2015, ellei toisin mainita!