tiistai 24. joulukuuta 2013

74. Frohe Weihnachten!

Nyt se sitten vihdoin on, jouluaatto! Viettäkäähän kaikki oikein makoisa, ruuan täyteinen ja ihana joulu! Blogin puolella on varmaan melko hiljaista uuteen vuoteen asti, mutta palaillaan sitten sen jälkeen! OIKEIN HYVÄÄ JOULUA VIELÄ KAIKILLE!


BRITNEY SPEARS - MY ONLY WISH

maanantai 23. joulukuuta 2013

73. Joulu on jo ovella!

Huhhuh, huomenna on jo jouluaatto! Kyllä tää aika on menny nopeesti, muistan kun vastaha tultiin kesäloman jälkeen ekana päivänä kouluun ja voivoteltiin, kun jouluun ja kesään on vielä niin pitkä aika.. Nyt ollaan taas jo lukuvuoden puolessavälissä ja kohtahan se kesäloma taas häämöttää! Ennen sitä on kuitenkin wanhat ja kaikkee muuta kivaa, mitä ootella, ettei tuo kesän oottelu nyt ihan tylsäks sitten käy. Wanhojen tansseihin on enää 53 päivää ja tänää saatiin viestiä mun mekostakin, että tulee tuossa ens vuoden alkupuolella. Mutta tämän pitemmittä puheitta toivotan kaikille blogini lukijoille - niin anonyymeille kuin rekisteröityneillekin lukijoille - rauhallista ja iloista joulua! 




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

72. Hieman asiaa blogien kommentoinnista

HUOM! HUOM! HUOM!
Tätä tekstiä ei ole kirjotettu enkä ole hyökännyt ketään yksittäistä ihmistä vastaan ja aiheen sain Tiian blogista heränneestä kommenttikohusta! En siis ole ketään haukkunut tässä tai leimannut pahaksi ihmiseksi, kerron vain oman mielipiteeni kommentointiin, lähinnä siihen ilkeään ja loukkaavaan! Pahoittelen myös sekavaa teksitä, pistää nimittäin vähän vihaksi tässä kun ihmiset eivät ymmärrä tätä ilkeiden kommenttien olemusta!

- - -

 Eli siis sain tähän kirjoitukseen idean tuolta Tiian blogista, kun sinne heräsi jonkinmoinen hulabaloo erään bloggaajan kirjoittamasta kommentista, joka nyt sitten julkaistiin uusimmassa postauksessa. Moni siellä jo miettikin, että mitenhän ihmeessä tästä on saatu nyt niin iso kohu aikaan ja ajattelin nyt jakaa omia mielipiteitäni yleisesti tästä blogeihin kommentoinnista, EN SIIS siitä, mitä tässä Tiian blogissa nyt on läpi käyty.

Jos kirjoitat toisen blogiin ilkeän kommentin, oli se sitten omalla nimelläsi tai anonyyminä, sinun täytyy pystyä seisomaan sen takana sitten joka ikisessä tilanteessa, kerta sen olet pystynyt julkisesti jakamaan kaikille. Jos joku nyt julkaiseekin sitten sattumalta juuri sinun ilkeän kommenttisi bloginsa postauksessa, videossa tms., miten siitä voi vetää herneen nenään ja kehtaa edes ruveta valittamaan, että nyt tässä sitten syytetään ja leimataan pahaksi ihmiseksi. Itsehän sen ilkeän kommentin on sinne kirjoittanut ja julkaissut ja kaikki sen ovat jo nähneet, mikä tässä uudestaan sen esille ottamisessa sitten on niin vaikeaa? Jos ei sitä suoraan sanottuna paskaa mainetta halua, kommentit kannattaisit kirjoittaa rakentavasti ja nätisti eikä suoralta kädeltä "hei, sähä oot ihan surkee ratsastaja etkä osaa mitään, mite sulla ylipäätään voi olla hevonen?" Tällaiset kommentit satuttavat oikeasti tosi paljon, aivan samalla tavalla kuin ihan oikeastikkin kiusaaminen. Jokainen ei ole seppä syntyessään ja kaikki taidot opitaan hiljalleen, ei kukaan pysty osaamaan kaikkea heti.

Oikeasti ihmiset, ottakaa itseänne niskasta kiinni ja miettikää edes vähäsen, mitä toiselle sanotte ja kirjoitatte. Ajattele, kun sitten joku tulisikin sinulle sanomaan et "hei, sähä oot ihan paska ihminen, painu kuuseen ku kukaan tollasta pärstää jaksa katella ja opettele ratsastamaan ennenkun videoita julkaset, näytät ihan säkiltä joka heiluu kun hyytelö". Ei tollaset kommentit auta ketään eteenpäin, päinvastoin pistää vaan masentamaan ja vie motivaation hyvässä lykyssä koko touhusta. Antakaa rakentavaa palautetta ja jos ette siihen pysty, olkaa sitten hiljaa ja manatkaa asiaa omassa pienessä päässänne. Ja sitten se, että toiselle tullaan antamaan neuvoja KUINKA RATSASTAT HEVOSTASI?! Siihen on hei olemassa ihan ne palkatut ja koulutukset käyneet valmentajat ja opettajat, joille maksetaan siitä että he opettavat meitä koko ajan eteenpäin tässä harrastuksessa, uskoakseni kukaan ei kaipaa jonkun anonyymin neuvoja siihen, miten saat oman hevosesi kulkemaan peräänannossa. Kyllä ne valmentajat osaa hoitaa hommansa, elkää huoliko, se vaan vie vähän aikaa!

Itselleni ei vielä ole onneksi tullut vastaan näitä ilkeitä kommentteja, ja sitten jos joskus tulee, rehellisesti sanottuna poistan ne ihan surutta, en siksi, että en kestäisi haukkumista (HUOM! ei kritiikkiä, HAUKKUMISTA, ihan kaks eri asiaa), vaan siks, että en jaksa korvaani letkauttaa sellasille ihmisille, joilla ei oo mitään rakentavaa sanottavaa. Kommentin voi aina rakentaa asialliseksi ja rakentavaksi niinkuin itse pyrin aina tekemään enkä läväytä päin naamaa että "haahaa, oot ihan täys paska, lopeta koko touhu!" En nää mitään tyydyttävää siinä ja saan itsekin paremman mielen, kun olen saanut toiselle sitten paremman mielen ja hänelläkin on sitten varaa kehittää esimerkiksi juuri blogiaan parempaan suuntaan. Kivat ja rakentavat kommentit siis kunniaan! Nostan hattua niille, jotka oikeasti pystyvät antamaan rakentavaa palautetta eivätkä pläjäytä sitä suoraan päin naamaa niin kuin sanat vaan suusta lentelevät! :)


perjantai 20. joulukuuta 2013

71. Who's awesome? You're awesome!

Let's fly - far far away from here ♥ 






torstai 19. joulukuuta 2013

70. Oh my god..

Juuh, vakavasti vannoin että en enää tän vuoden puolella käy ratsastaan ja meen tallille vasta sit kun hevoset on pääsy uuteen talliin ja ei tarvii enää ulkona hoitaa mutta toisin kävi. Mutta enpä nyt sit tiiä oliko tää niin hyvä idea, ei tuo eilinen leikkitunti mennytkään ihan suunnitelmien mukaan turvallisesti ja nätisti vaan pääsin maistelemaan taas kerran maneesin hiekkaa, ei se maku kyllä ollu viimekerrasta muuttunu sitten yhtään! Illillä oli vähä turhan paljo virtaa tällaseen ilman satulaa -köpöttelyyn kun ei ne oo oikein pihalla päässy liikkumaankaan nyt kun kaikki on ihan jäässä ja on ihan sairaan liukasta. No sittenhän tuo tyhmä ruunanretale purki kaiken ylimääräisen enrgiansa tuossa tunnilla, jonka seurauksena lensin komeasti kaulan yli kaaressa selälleni pääni täräyttäen hiekkaan ja melkein jäin Illin alle kun se onnessaan lähti pukkilaukkaa revittelemään maneesin ympäri. Siinä sitten aikamme sitä metsästettiin kun ei herra millään tahtonut antaa kiinni, hyppi vaan pystyyn ja juos karkuu aina kun lähelle meni.. Kyllä se sitte lopulta kyllästy ja tuli ihan luokse ja tunti pääs jatkumaan, en vaan tosin enää sen jälkee uskaltanu kunnolla laukata kun perse ensinnäkin niin kipee kun hakannu sitä Illin säkään ja pelotti että se pukittaa uuestaan.. :D No ei ollu ihan tavallinen leikkitunti, oli ihan piristävää taas tippuu, ei käy elämä liian tylsäks.

kuvat © Emma












Eipä tässä sitten oo oikein mitään muuta tapahtunut, jouluks ei oo oikein muita suunnitelmia kuin että lähetään perheen kanssa sitä viettelemään mummolaan ja ollaan pyhät siellä ja sitten pyhien jälkeen lähen tuonne lepikälle Artun luokse. Enpä sit paljoo kerenny lomalla ollakkaa kotona hemmetti ku lauantaiki menee koulussa kun on joulujuhla ja sitten sen jälkeen matikankoe...... Huhhu, jollaki kyllä välähtäny ku pitää koe olla LAUANTAINA?!?!?! Kukkaa täysjärkine tuommosia keksi.. Uudelle vuodelle on jo vähän alustavia suunnitelmia, kahtoo nyt kuseeko neki sitte iha täydellisesti ja vietän sen yön sit yksin sängyn pohjalla kun kellekkää seura kelpaa.

maanantai 2. joulukuuta 2013

69. Lunta tulla tupruttaa

On taas vähän vähillä tää päivittely, mutkun ei yksinkertasesti vaan oo mitään mistä kirjottaa enkä jaksa sellasia "moi, olin tänää kotona, eipä muuta, moro" -postauksia kirjotella. Nyt oli kuitenkin viikonloppuna ne seuramestaruudet ja niistä nyt ehkä tulee postusta jahka saan ihmisiltä jotakin kuva- ja videomateriaalia käsiini. Sen verran voin paljastaa, että taaskaan ei ihan putkeen mennyt, Illi oli hieno, mitä nyt vähän kompuroi ja sen takia toinen rata meni ihan pipariks tokavikalla esteellä, mut siitä sitten ehkä vähän lisää myöhemmin.

Huomasin myös tässä, että herranjumala, kokonaiset 100 lukijaa on jo tullut täyteen, kiitti hurjasti kaikille! En ois kyllä koskaa välttämättä uskonu, että ihan noin monikaa jaksais tällasen tavallisen ja tylsä tytöntyllerön elämästä lukee mitään, mutta ilmeisesti sitten jotkut vaan jaksaa! :) Tein tälleen joulukuun kunniaks myös uuden ulkoasun (...) koska en tykänny ollenkaan entisestä, oli liian sellanen ällö. Vaihdoin myös blogin nimen, kun tuo vaikeuksien kautta voittoon on jotenkin hirmu kulutettu ja tuo Kuin kaksi marjaa sopii paremmin meille, kun ollaan Illin kanssa kyllä iha samanlaisia tunareita molemmat. Mutta haluaisitteko kenties jotakin erikoispostausta 100 lukijan kunniaksi? Ehdotusta tulemaan jos siltä tuntuu, myös jos on jotain postausideoita muutenkin niin saa laittaa ettei ihan jäis vähälle kirjottelulle tämä nyt..


Monet on nyt myös kyselleet noita bannereitaan tuolla grafiikkapajassa, valitettavasti joudun sanomaan etten ainakaan tän vuoden puolella saa niitä valmiiksi ihan omien kiireideni vuoksi. Koulussa alkaa olla jo vähän tiukkaa ja tässä jaksossa on vielä 2 pitkän matikan kurssia, jotka vie aikaa kun pitää laskuja päntätä että pääsen kurssit kunnialla läpi. Ilmoittelen kaikille sitten seuraavan vuoden puolella mikä on tilanne, mutta tällä hetkellä asia on valitettavasti vaan näin :/

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

68. Pienehköä päivittelyä

Eipä tässä taas muuta kun että päivittelin taas vähän tätä ulkoasua, epäonnistu kyllä ihan totaalisesti ja en tykkää oikein yhtään, katotaan nyt kuinka kauan sit menee et teen taas uuden mut olkoon nyt väliaikanen! Pitää sit tehä uudempi ja vähän talvisempi kunhan saan vaan inspiksen ja kuvia. Muuta tässä ei oikein oo, loppuviikko on vähän täynnä tekemistä kun ensin lähden perjantaina Joensuuhun tekemää vähän noita vanhojenshoppailuja ja sitten sunnuntaina ne seuranmestaruudet, kattoo nyt hyppäänkö niissäki yhen vai kaks luokkaa rahatilanteesta riippuen. Mutta kisoista sitten tulee varmaa jotakin postausta jos ei ihan kuse ja en tänne mitään viiti sieltä julkasta!

maanantai 18. marraskuuta 2013

67. Hi guys!

Hupsistakeikkaa, on vissiin tää kirjottelu tänne taas vaihteeks vähä unohtunu.. Totuus tosin kyllä on vaan se, että ei oo oikein ollu mitään mistä kirjottaa. Kyllä tässä välissä yhet kisat oli ja monen monta valkkaa, muttakun kisoista ei ollu oikein kirjotettavaa ja valkoista en oo saanu nyt aikoihi kuvia koska maneesi ja en tykkää kuvattomista postauksista. Pakko on vaan kyllä mainita, että viimeviikon valkka meni ihan SUPERHYVIN pitkästä aikaa, viimeks menny tolleesa varmaa kentällä. Illi oli taas vireessä ja melkein täysin kunnossa ja oli oma, ilonen ja eteenpäinpyrkivä ittensä (jarrut siis häviää alta aikayksikön ja sitten mennäänki pitkin maneesia kuin päätön kana). Mutta parempi näinpäin, kuin että jumittaa ja on ihan haluton liikkumaan yhtään mihinkään. Oon nyt myös menny pari edellistä kertaa gramaaneilla ja saanu sen toimimaan niillä ihan hyvin. Sais sen vaan kulkee vielä samalla tavalla ilman gramaaneja ku niitten kanssa, mut siihen on vielä hyvin pitkä (ja erittäin kivinen) tie.. Muttajoo, muuta ihmeellistä ei oo hevosrintamalla tapahtunu, ens viikolla on seuramestaruudet ja junnumestaruutta sinne lähetään tavotteleen, kattoo nyt sitte mitä tulee! Pari kuvaa voisin kisoista pistää tähän kuitenkin.






Jottei tästä nyt ihan vammanen ja kuvaton ja tyhmä postaus tulis, niin voisin ehkä tähän vähän tän päivän ostoksia esitellä. Kävin koulun jälkeen tuolla _erittäin_ suuressa Savonlinnacityn keskustassa shoppailemassa ku vaatevarastot hupenee ja oli pakko ostaa parit farkut ku kaikki vanhat on nii lörppöjä ku venyny.. Muta Vero Modasta löysin kahet kivat farkut, oli vielä alennuksessa, kahet farkut 59.95€ (norm. yhdet farkut 34.95€). Älytö alennus oliki, mutta kyllä se yks kymppi oli silti iha jees. H&M'ltä nappasin mukaa sitten kaks samanlaista neuletta, mut eri väriset kuitenki ja sellasen kukkakuosisen tuubihuivin ja sinne meni rahaa 29.80€. Kyllä vähä kirpas tuo liki 90€ pistää tuonne, mut ompaha nyt sitte parit vaatteet lisää tuonne tyhjää kaappii. Älkää välittäkö kuvien laadusta, otin ne sekunnissa ihan nopeasti tähän postaukseen enkä jaksanu ruveta taitelimaa mitää kovin hienoa..





Ja sitten vielä joku/jotkut on jotenki ollu kauheen addiktoituneita tähän miun poikaystävään ja informaatioon siitä, joten aattelin nyt ihmisten mieliks vähäsen mainita sitä tässä, en jaksa erillistä postausta tehä valitettavasti. Mutta Arttu hän on nimeltään ja asuu eri kaupungissa, ns. kaukosuhde siis. Asuinpaikkaa tms. henkilökohtasta en tässä nyt kerro, mut reilun 100km päässä asustelee. Oikei mukava ja ihana jannu on, tykkään ja rakastan kovasti, toivonmukaa tunne on molemminpuolinen :D Mutta niin, eipä nyt muuta tuu oikei mielee, loppuun jonkun kivan kuvan voin vielä pistää meistä.

torstai 24. lokakuuta 2013

66. Erilaisuus on rikkautta, sitä ei vain tajuta..

Kirjoitin joskus aikaa sitten postauksen siitä, miten olen ollut elämästäni yli puolet koulukiusattu [linkki postaukseen]. Nyt ajattelin vähän avata, miten olen päässyt siitä vähitellen yli ja oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.

Ihminen joutuu elämään koko elämänsä itsensä kanssa, ja siitä voi tulla melko pitkä ja tuskallinen jos ei pysty olemaan sujut itsensä kanssa. Ihmiset runnoivat mieleeni liki kymmenen vuoden ajan todella negatiivisen kuvan itsestäni, mikä vaikeutti elämääni hyvin paljon mm. niin, että aloin olla hyvin ujo ja arka uusia ihmisiä kohtaan, joka ei tosissaan ole hyvä ominaisuus. On se tietty hyvä olla vähän varuillaan aina uusien tuttavuuksien kanssa eikä heti rynnätä kaulaan kiinni ja luottaa 100% varmasti, mutta itseen pysty luottamaan vieläkään täysin kehenkään siinä pelossa, että minut jätetään samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Olen kuitenkin alkanut päästä yli tästä, yrittänyt vähitellen hyväksyä itseni niin ulkonäköni kuin luonteenikin puolelta. Ei se ole helppoa, varsinkaan jos haukkuminen ja kiusaaminen on kohdistunut ulkonäköön. Itselläni se oli juuri lähinnä tätä ulkonäköön ja syömiseen kohdistuvaa, minkä seurauksena vihasin koko kehoani koko sydämeni pohjasta. Kiusaamisen seurauksena lakkasin syömästä ja aloin meikkaamaan, koska en voinut sietää itseäni enää muiden takia tällaisena kuin olen - laihdutin ja meikkasin siis vain ja ainoastaan muiden takia, että minut hyväksyttäisiin ja en erottuisi paljoa muista. 

Olen laihtunut viime syksystä tähän päivään lähemmäs 8kg ainoastaan sen takia, että en syö kunnolla. Saatan olla hyvällä tuurilla syömättä jopa 2 päivää, koska aina kun syön, mieleen juolahtaa ajatus siitä, että lihon ja painan taas ihan liikaa, jolloin en taas kelpaa kenellekään. Tästä tavasta en valitettavasti ole päässyt pois, mutta muuten olen jo alkanut oppia hyväksymään itseäni tällaisena kuin olen, koska en mahda ulkonäölleni mitään enkä viitsi kalliita leikkauksia tehdä sen takia, että saisin samanlaisen naaman kuin JLOlla. Jokainen on kaunis ihan omana itsenään, ei muiden mielipiteiden pitäisi vaikuttaa siihen ollenkaan miltä näyttää, me kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin! Minusta tuntuu, että ei kenestäkään olisi kiva, että jokainen vastaantulija näyttäisi ja käyttäytyisi samalla tavalla kuin sinä, vai mitä mieltä olette asiasta?

Kyllähän minullakin oli hirveitä vaikeuksia, olin yhdeksännen luokan syksystä kevääseen melko pahasti masentunut, kaverien kanssa meni huonosti ja useimpien kanssa meni välit jopa poikki ja jouduin käymään psykologilla. Ratsastus meni iha päin honkia, kun muu oma elämä oli niin huonosti. Sitten tuli kevät ja kesä, alkoi kesäloma ja sain olla niiden kavereiden kanssa, ketkä hyväksyivät minut ja tykkäsivät olla kanssani ihan omana itsenäni, ei tarvinnut meikata tai käyttäytyä kuin prinsessa - minulle kavereissa merkitsee eniten luonne, ei se miltä näyttää. Pääsin tästä kaikesta paskasta yli vain ja ainoastaan kavereiden avulla, koska he jaksoivat tukea ja auttaa silloin, kun oli vaikeaa ja teki mieli vain luovuttaa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kenenkään muun ihmisen - ei vanhempien, kavereiden, naapurin tai edes USAn presidentin, pitäisi millään tavalla vaikuttaa siihen, millainen sinä itse haluat olla ja olet. Hyväksyminen vie aikaa, mutta kun sen kerran tekee, tulee loppuelämästäkin edes sen hitusen helpompaa. Ole itsesi paras kaveri, sillä valitettavasti itseään ei pakoon pääse ja joudut elämään itsesi kanssa elämäsi loppuun asti, halusit sitä taikka et. Myönnän, että en itsekään pysty vielä hyväksymään itseäni aivan täysin, mutta voiton puolella ollaan, kiitos kaikkien ihanien kavereiden, ystävien ja rakkaan poikaystäväni, jotka jaksavat piristää ja tukea vaikeina hetkinä, kun tuntuu että koko maailma kaatuu niskaan. Blogin nimikään ei ainoastaan kuvaa minun ja Illin alkuvaikeuksia, mistä noustiin nyt lopulta tähän pisteeseen, vaan myös oman elämäni vaikeuksia, joista noustaan vaan koko ajan enemmän ja enemmän voiton puolelle.
Ihminen saa myös epäonnistua, niistä vaan pitää sitten ottaa opikseen ja nauraa ja viisastua sitten jälkeenpäin. Ei ihminen opi, jos ei opettele ja kokeile! Itselläni on tämä ongelma ollut jo pitkään, että en pysty hyväksymään epäonnistumistani. Tämän vuoksi ratsastus on joskus epämiellyttävää, kun en onnistu kerralla. Tästäkin yritetään päästä pois, vaikeaa se on, mutta yritys on kova. Yksi kaunis ajatus itsestäsi auttaa jo eteenpäin, esimerkiksi seuraavan kerran kun menet peilin eteen, katso itseäsi suoraan silmiin ja ajattele "minä olen kaunis juuri sellaisena kuin olen!" tai vaikka ratsastustunnin jälkeen ajattele "minä osasin ja tein sen!". Itseään kannattaa myös palkita aina hyvien suoritusten jälkeen ja ottaa huomioon kaikki kavereiden positiiviset kommentit, ne auttavat ihan oikeasti jo alkuun, loppumatka onkin sitten sitä hyväksymään opettelemista, joka vie aikaa, mutta kärsivällisyydellä senkin oppii.

Toivon, että teksti ei ollut kovin sekavaa ja jokainen, joka tämän romaanin jaksaa lukea, menee itsensä syvimpään kolkkaan ja miettii ihan tosissaan, haluanko elää riidoissa itseni kanssa vai vain hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Itse olin pitkään vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, kunnes en vaan enää jaksanut itsekään kaikkea sitä negatiivista, mitä itsestäni aina keksin, en onnistunut olevinaan missään ja en pystynyt hyväksymään tekemisiäni. Kokemuksen kannalta voin kertoa, että kannattaa vain taistella itsensä puolesta, elämään tulee sen jälkeen paljon enemmän näitä valoisia puolia.

65. Wannabe photographer - part 2






Oli ihan pakko käydä aamulla ikuistamassa maisemia, kun oli niin kiva sumu. Putki oli tosin vähän liian pitkä tähän maisemakuvaukseen, mutta en jaksanut vaihtaa niin otin sitte tällasia lähimaisemakuvia. Harjottelin vähäsen myös panoramakuvien tekoa, aikamala kun meinas hermo mennä kun kaikki kuvat oli ihan erivärisiä ja ei sattunu kohalleen ja huoh. No, onnistu tuo loppujenlopuksi ihan hyvin, kun jaksoin vaan kuvia muokata ja sulauttaa toisiinsa.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

64. Trolololo...

ei mitään muuta lisättävää, kuin että tappakaa mut :3 //muokattu

tiistai 22. lokakuuta 2013

63. Wannabe photographer!

Aivan täyttä tylsyyttäni ajattelin tänään vähän kuvailla luontoa, kun nyt on luntakin maassa ja kaikki kasvit silleen nätisti jäässä ja huurteessa. Ei miusta taija oikein luontokuvaajaks olla, en oikein taida sellasia kivoja ja mielenkiintosia kuvakulmia tms. ja kuvista tulee sellasia ihan normaaleja ja niissä ei oo mitään kiinnostavaa. Laadultaan ne kyllä on ihan hyviä, tuolla kameralla ja putkella saa kyllä tosi tarkkoja kuvia verrattuna entiseen! Kuvailtiin myös Pinjan kanssa toisiamme, lähinnä sen takia että saatas facebookkiin uuet profiilikuvat, mut tässä samalla sain vähä harjotusta myös tähän henkilökuvauksee. Seki on yllättävän vaikeeta jos haluu sellasia hienoja ja mielenkiintosia kuvia, eikä sellasia et kohde seisoo vaa vammasesti kameran eessä. Mutta loppuun pari otosta tältä päivältä, mikä on suosikkinne? :) Ja haluaisitteko kenties enemmän tällaisia postauksia, ettei näitä tule kerran kuussa kun heppalinjalla ei oikein nyt tapahdu mitään? 










maanantai 21. lokakuuta 2013

62. Talvi tekee tuloaan..

Ja sen kyllä huomaa! Ensilumet sato maahan tuossa viime torstaina ja mittari on melkein koko ajan pakkasen puolella, ei kiva! Onhan se tietty ihan jees, että talvi tulee ja pääsee laskettelee ja sitä rataa, mut ei tarviis olla niin kylmä. Eilen olin kuvaamassa Vuohimäen tuntsareita, että kaikista sais sellasen samantapsen ja edustavan kuvan sivuille. Kyllähän tuo kuvauskeikka meni ihan hyvin, oli vaan niin pirun kylmä että viimesten hevosten kohalla en meinannu saada paineltuu kameran nappeja kun näpit oli niin jäässä. Kuvat onnistu vähän paremmin kun ootin, mitä nyt joissakin tarkennus ihan päin honkia, mutta sieltä niiden kökköjen joukosta löyty sitten kuitenkin ihan julkasukelposiakin kuvia. Ei oo kyllä vielä kertaakaa tarvinnu katuu tätä kamera/putki hankintaa, hyvin on toimineet ja laadukkaita kuvia tulee, tosin kuvaajalla on aina vähän ongelmia asetusten kanssa mikä kyllä näkyy sitten joissakin kuvissa :D

Vaihoin taas...... ulkoasun, kyllästyin entiseen niin oli pakko tehä uus :D Tosin tääki banneri meni kyllä ihan pissiks, mutta ei se mitää. Tääki nyt toivottavasti kestää pitempää kun sen viikon, edellinen kesti vissiin melkein kuukauden, hyvä minä! Oon myös saanu tosi paljon uusia lukijoita ja se 100 lukijan raja alkaa lähestyä, kiitos kaikille lukijoille, niin rekisteröityneille kuin anonyymeillekin, on kiva tietää että edes jotkut jaksaa lukee tätä! :) Voisin jotain erikoispostausta toteuttaa, kun se 100 lukijaa saadaan ehkä joskus täyteen, voitte jotakin omia ideoita vaikka kommentoida tähän että millaista postausta sitten toivoisitte!


Mitään muuta kovin ihmeellistä tässä ei taas oo oikein tapahtunu, perjantaina alko syysloma ja tänään oiski sitte suuntana Polvijärvi. Linkki lähtee 11:50, joten tässä on vielä ihan semisti aikaa valmistautuu ja kirjotella tää postaus loppuun. Ärsyttää kyllä ihan suunnattomasti kun enpäässyt HIHSiin, oisin kovasti halunnu nähä livenä ne kaikki isot luokat enkä seurata telkkarista, mut ehkä sitten ens vuonna pääsisin sinnekin. Synttäritki on tän viikon lauantaina, viimeinki mieki täytän 17 enkä oo enää semmone porukan ainut 16v ernu. Pistän tähän loppuun vielä jotain satunnaisia otoksia eiliseltä. Kiitos blogger kun raiskasit kuvien laadun





on se komia pikkumies





Rita on kyllä nii komee otus et ei huhhu... :o

Kaiken © Meri Tukiainen 2015, ellei toisin mainita!