107. Viikon blogihaaste: Lempiratsastuspaikka

Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi.

Se oli aikalailla rakkautta ensisilmäyksellä, jos siitä niin voi sanoa. Tallin ulkonäkö oli ulospäin ehkä vähän vanhahtava ja karu, eikä se sisäpuoleltakaan ainakaan sen kauniimpi ollut, lähinnä aika paljon navetan näköinen, karsinoiden ovet oli tehty metalliputkista porteiksi. Kuitenkin se oli ehkä yksi parhaimmista ja miellyttävimmistä talleista missä olen elämässäni koskaan käynyt. Se oli pieni ratsastuskoulu Saksassa pikkukaupunki Detmoldin laidalla, jossakin päin metsikköä, tarkasta sijainnista ei ole harmainta aavistustakaan.

Tallin kenttä oli pieni, neliönmuotoinen ja hiekkapohjainen ja sinne mahtui kerralla korkeintaan viisi ratsukkoa. Meitä oli silloin neljä tunnilla, ahdasta oli mutta ei kyllä haitannut, sillä tila ei loppunut ihme kyllä kesken. Jopa Vuohimäellä meinaa isolta ulkokenältä loppua tila, vaikka siellä ei ratsastaisi kuin viisi ihmistä, tuolla kaikki osasivat ottaa kaikki huomioon ja antoivat tilaa ratsastaa. Ja vaikka kanssaratsastajat olivat paljon minua kokemattomampia, yksikään heistä ei tullut takamukseen kiinni, vaan osasivat pitää turvavälin, toisin kuin omasta kokemuksesta välillä täällä kotikunnilla..

Tuo Saksan reissun ratsatuskokemus oli yksi elämäni onnistuneimmista eikä sitä turhaan sanota, että saksalaiset hevoset on ihan omaa luokkaansa. Vaikka tunithevoset olivatkin vähän omalaatuisia, uskon, että joka ikinen niistä osasi enemmän kuin vuohimäen tuntarit yhteensä. Tallista tuli samantien yksi lempipaikoistani ja antaisin ihan mitä vaan, että pääsisin käymään ja ratsastamaan siellä uudestaan. Kaikki ne maisemat ja hevoset, mitä sillä valtavalla alueella laidunsi... Ei vaan Suomessa koskaan tule sellaisia vastaan. 

Ensivaikutelma tunnille saamastani puoliverisestä, Philisistä, ei ollut se paras mahdollinen. Saksalainen ystäväni Fridde, jonka luona silloin sen viikon asui, kertoi vähän, että Philis on tallin hirvein hevonen ja kukaan hänen tunniltaan ei pidä siitä. Eikä hevonen nyt kovin kummoisen näköinen ollutkaan, muistutti päästään hieman muulia ja oli muutenkin vähän jännän mallinen, mutta on sitä pahempiakinä nähty. Lähdinkin sitten tunnille vähän varautunein mielin, mutta kaikki nuo puheet sun muut osoittautuivat täysin vääriksi. En ole eläissäni koskaan mennyt niin kiltillä, nöyrällä ja tasaisella hevosella. Ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni tunsin, että osaan ratsastaa. Sain hevosen jo alkutunnista kulkemaan rennosti ja pyöreänä ja se kantoi itseään, ja se kesti siinä koko sen tunnin ajan. Yksikään Vuohimäen tuntihevosista ei ole koskaan miellyttänyt minua yhtä paljon kuin tämä saksalainen Philis.

Myös tallin henkilökunta oli aivan eri maata kuin Suomessa. Kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja kilttejä ja tulivat juttelemaan, ratsatuksenopettajakin opetti minua parhaansa mukaan avustajan kanssa, vaikka olinkin suomalainen ja kumpikaan heistä ei osannut kunnolla englantia. Opettaja oli myös hyvin ihmeissään, kun sain hevosen kulkemaan niin hyvin ja yllättyi, kun kerroin että olin ratsastanut silloin yhdeksän vuotta ja hypännyt esteitä. Ensimmäisen kerran silloin sain kunnon kehuja ratsastuksestani ja muistan opettajan sanat aina "How long have you been riding? You ride so well and I saw that Philis enjoyed it too". 

Se tunne oli aikamoinen, kun tulin takaisin Suomeen ja hyppäsin suomalaisen tuntihevosen selkään vuohimäessä, aivan kuin en olisi enää osannut ratsastaa kun hevonen ei vastannut yhtiinkään apuihini ja juoksi pää viidentenä jalkana. Jos joskus hevosen ostan jostain, niin Saksasta aivan varmasti!

Paikka jäi kyllä niin elävästi mieleeni, muistan edelleen miten ajettiin tallin pihaan ja tarkastelin ihmeissäni, miten erilaisia tallit ovat Saksassa. Kun astuin autosta ulos, lähdin samantien tutkimaan paikkoja ja ihastuin koko paikkaan koko sydämmestäni. Ei se tosiaan ollut kaunein näkemäni paikka, mutta kauneushan voi olla sisäistä, ja tämän tallin kohdalla se oli sitä. Tämä saksalainen, pieni ratsastuskoulu jonka nimeä en edes tiedä, on tähän mennessä minun lempiratsastuspaikkani.

Kirjoitin tekstin aika nopeasti, joten vinkatkaas, jos joitakin häiritseviä kirjoitusvirheitä sattuu silmään, korjaan ne sitten heti kun ehdin!