78. Mietteitä ratsastuksesta

Pahoittelen postauksen angstisuutta, tällä hetkellä on vaan niin masentunu fiilis ettei tästä sen ilosempaa saa, jos et siis kestä vähän tällasta alakulosempaa tekstiä, ethän sitten lue! :)

Joskus vaan tulee vastaan sekin piste, ettei motivaatio vaan riitä enää tälle harrastukselle. Miulla on jo jonkun aikaa ollu sellanen tunne, että en vaan jaksa enää tätä harrastusta. Ensimmäinen tunti tänä vuonna oli kun pakkopullaa, ootin vaan että se tunti loppuu ja pääsen kotiin tallilta, tuntu vaan niin vaikeelta ja turhauttavalta olla siellä, kun vielä kaiken lisäks tuntiki meni ihan penki alle. Tällä viikolla meni nyt kuitenkin vähän paremmin ja motivaatio nous miinukselta plussan puolelle, mut ei se varmaan tästä korkeemmalle nouse enää.

Varmaan suurin tekijä tässä motivaation laskussa on se, että tiiän varsin hyvin että en pääse enää tästä pidemmälle tässä harrastuksessa. Ratsastuskoulun hevosilla loppuu kapasiteetti just tähän 90-100cm tasoon eikä siitä eteenäin enää pääse, Illillä on kouluakaa ihan  turha koittaa kun sen askeleet on nii kamalat että ei niihi voi mukauta ollenkaan eikä tuolla oo oikei muutakaa hevosta millä tuota koulua mennä. Oon jo niin pitkään ratsastuskouluoppilaana harrastanu tätä, että alkaa jo ihan tympimään, 12 vuotta on pitkä aika junnata eteenpäin elämäänsä kyllästyneillä tuntihevosilla. Tästä kehittyäkseen isompiin luokkiin ja paremmaks ratsastajaks vielä tarviis sen oman hevosen, mutta kun ei vaan ole mahdollisuuksia hankkia sellasta. Ei enää oo ees järkee, koska lähen kuitenkin vähän yli vuoden päästä opiskelee muualle, nii miten sitten saisin köyhänä opiskelijana maksettuu mitään tallivuokria ja revittyy koulusta sit aikaa sille hevoselle? Toinen mahollisuus ois ylläpitohevonen siihen asti, ennenkun sit muutan pois kotoo, muttakun ei vaan siihenkään oo rahatilanteen takia mitään mahollisuuksia. Mites tästä sitten jatketaan, kun koulun hevoselta loppuu kapasiteetti ja omaa/ylläpitohevosta ei vaan saa?

Oon myös jonkun aikaa miettiny, että joo, jos pitäsin vaikka vähän taukoo tästä. Tuo joulukuussa ollu kuukauden tauko teki ihan hyvää, sai kerrankin olla paljon vapaampi ja ei tarvinnu stressata tulevaa valkkaa, kisoja tai sitä tuntiakaa. On tuolla siis tosi mukavat hevoset, mutta ykskään niistä ei vaan oo sellanen mikä tuntus hyvältä, eniten ehkä tuo Illi, mutta sekin on kuitenkin sellanen että tekis mieli vaan vaihtaa. Sitten kuitenkin Illi on vaan se täydellinen, vaikka se nyt ei ookkaan mikään sopusuhtasin ja pitkäaskelisin hevonen jolla on täydellinen hyppytyyli, se vaan on just sellanen miun tyylinen, ihme retupelle joka on ihan erilainen kuin muut. Ei minuu haittaa se et se ei kuljekaan täydellisesti peräänannossa koko ajan, kuhan se vaan on välissä et saan sen hallittuu. Nyt siitä on tosin tullu sellanen et se vaan painaa kättä vasten ja vetää täyttä laukkaa pitkin maneesia ilman jarruja. Onhan se ihan kiva et se liikkuu, mut se on iha syvältä kun siihen ei saa mitään tuntumaa eikä otetta ja sit yritäppä saaha se vielä esteelle. Se on ainut huono puoli Illissä, se vie kanssa motivaatiota alaspäi kun en saa hallittuu sitä ollenkaan. 

Toisaalta en kuitenkaan haluis tästä harrastuksesta luopuu, sitä on kuitenkin tullu harrastettuu jo yli kymmenen vuotta ja paljon hyviäki hetkiä ja muistoja saanu. Muttakun se vaan on nyt tällä hetkellä että tää hevosettomuus vaan laskee tän motivaation ihan kokonaan, oon vaan niin kateellinen niille, joilla on mahdollisuus saada se oma hevonen ja kehittyy pidemmälle ja päästä hyppäämään pidemmälle kun seurataso. Taino, aluetasollahan tässä periaatteessa mennään, mutta voiko sitäkään siks sanoo kun kahet aluekisat vuodessa.. Tää on vaan niin ilkee ja vaikee tunne, ei tiiä pitäskö itkee vai nauraa vai kenties molempia, mutta ei tälle vaan maha mitään. Ei vaan yhtään motivoi ajatus siitä, että hyppään koko lopun elämääni 90cm seuratasolla, ei sitten yhtään. Oon tosi kateellinen myös niille, jotka pääsee koulun hevosilla niitä 120cm luokkia ja pääsee ulkopuolisiin kisoihin, täällä ei valitettavasti sitä mahdollisuutta ole ja ymmärrän hyvin myös että miksi. Olen myös aina halunnut kenttäratsastajaksi, mutta ei täällä ole sitäkään mahdollisuutta yhdelläkään tallilla, ehkä pitää vaan muutta jonnekkin Kuopioon tai Helsinkiin että sitäkin pääsis ehkä joskus koittamaan, jos vaan se oma koni ois alla.

Ehkä tää tästä vielä paranee, ehkä ei, aika näyttää. Nyt ainakin tällä hetkellä tää ei vaan kiinnosta yhtään, taino kiinnostaa mutta ei enää vaan noilla koulun hevosilla. Ehkä sit 30v päästä ku oon säästäny vaivalloisesti rahoja saan jonku puskaratsun millä körötellä eteenpäin, ehkä en, mutta siitä oon varma etten kyllä ikinä pääse tästä pidemmälle tässä, ei vaan tuu koskaan olemaan niin paljon rahaa et pystysin ylläpitämään oman hevosen ja vielä sit reissaamaan sillä ympäri maailmaa kisoissa.