24. Ruma, läski, nolife...

En oikein tiiä miten tän tekstin kirjottais, joten elkää välittäkö kökköydestä vaan tekstin sisällöstä!

Ajattelin kirjoittaa vähän kiusaamisesta, varsinkin koulukiusaamisesta. Itselläni tästä on kokemusta ihan liikaakin, minua on nimittäin kiusattu koko kouluikäni, koska olen erilainen kuin muut. Olen ujo, en uskalla kommunikoida uusien ihmisten kanssa ja punastun helposti. Ylemmillä luokilla mukaan tuli myös useat haukkumasanat, kuten läski, ruma ja huora. Käytävillä raikui aina jotakin tyhmää, kun kävelin ohi. Kyllä sitä sieti jonkin aikaa, mutta ysillä kaikki meni ihan mullin mallin ja olin suurimman osan keväästä yksin. Mietin aina, mitä pahaa olin tehnyt, että minulle piti koko ajan kuittailla kaikesta mitä teen ja miltä näytän. Minua haukuttiin myös harrastukseni takia, koska heppatytöt on noloja, niillä ei oo muuta elämää kun hevoset ja talli. Se tosin on hellittänyt, tainnu tajuta ihmiset että ratsastus on ihan normaali harrastus muiden joukossa.

Ihmisillä on nykyään se stereotypiä, kaikkien pitäisi näyttää aivan samalta kuin toinen, meikata naamansa täyteen paakkelia että hyväksytään kaveriksi. Jos et meikkaa, olet nolo nolife joka ei tajua mistään mitään. Jos et ole aivan samanvärinen kuin muut, olet neekeri. Jos olet vähänkin ulkona mallin mitoista, olet läski, joka syö vain roskaruokaa. Myönnän, itsekkin tuomitsen ihmisiä joskus ulkonäön perusteella, mutta toista oppii arvostamaan vasta, kun itse kokee kaiken sen mitä toiselle tekee. Itse olen älyttömän epävarma ja omaan huonon omatunnon vain sen takia, että minua on kiusattu melkein 9 vuotta. En pysty luottamaan kehenkään, kuvittelen, että kaikki ihmiset pitävät minua rumana ja läskinä, joka ei osaa mitään. En kykene ryhmätyöhön, en paritöihin, en uskalla asioida kaupassa tai kävellä ison joukon ohi ilman, että ahdistun ja sydän hakkaa melkein rinnasta ulos.

Kiusaajat ja niiden alut kuvittelevat, että ei yksi haukkumasana voi vahingoittaa tai tehdä mitään pahaa ja hei, sehän on vaan läppää. Päinvastoin, jokainen haukkumasana, ilme, ele tai edes katse vahingoittaa sisältä ja heikentää omaatuntoa pysyvästi. Vain yksi sana voi musertaa herkän ihmisen kokonaan, ei siihen paljoa vaadita. Yksi mulkaisu kertoo jo, että sinun seuraasi ei kaivata tässä porukassa. Nauresekelu ja hihittely aiheuttaa ahdistavia tilanteita, mistä ei pääse pois. Kaikki tämä on heikentänyt omaatuntoani niin paljon, että en kykene yhtään mihinkään.. Olen riippuvainen kavereista, jos jään yksin, istun jossain nurkassa piilossa kaikilta katseilta ja ihmisiltä. En edes yritä luoda mitään kontaktia mihinkään. Ei vaan pysty, ajatuskin asiasta saa sydämen hakkaamaan ja hengityksen salpaantumaan. Ajatuksetkin kaikista katseista saa olon huonoksi ja voimattomaksi.

Kiusaajat voisivat edes kerran mennä itseensä ja miettiä kunnolla, millaista tuskaa aiheuttavat teoillaan ja sanoillaan, olevinaan harmittomillakin. Koskaan et voi tietää oikeasti, miltä uhrista tuntuu ja millaista vahinkoa se aiheuttaa. Osa ei toivu koskaan, osasta tulee vahvempia ja kääntävät kokemansa tuskan muita vastaan. Toiset taas pääsevät siitä yli ja elävät elämäänsä normaalisti, ovat ehkä vaihtaneet paikkakuntaa ja aloittaneet kokonaan uuden elämän.

Onneksi minullakin on pari kaveria, jotka jaksavat tukea ja ymmärtää sekä piristää, kun sellainen päivä sattuu. En voisi kuvitella elämääni ilman heitä, tuskin olisi näinkään pitkälle jaksanut. Kiitän siis kaikkia, jotka ovat jaksaneet tukea, kun elämä on välillä hakannut vastaan ♥

Pahoittelen tekstin sekavuutta, mutta toivon että mahdollisimman moni ymmärtää ja ottaa kantaa asiaan sekä miettii, kuinka iso asia on vaikka se pieneltä kuulostaakin (: kuvat http://weheartit.com