128. Uusi alku?

Nyt näin taas hevosharrastuksen jäädessä tauolle luonnollisesti blogikin hiljenee siksi aikaa, luultavasti nyt on luvassa vähän pidempiaikainen tauko. Syynä tähän on syksyllä _toivottavasti_ opiskelemaan lähtö, ja köyhänä opiskelijana ja autottomana minulla ei ole mahdollisuutta jatkaa ratsastamista aktiivisesti. Mutta nyt uusien tuulien puhaltaessa, olen suunnitellut pistäväni pystyyn toisen blogin, nimittäin taideblogin. Sain tällä viikolla itselleni uudet pastellikynät, jonka seurauksena piirrustusintoni nousi taas huippuunsa ja voisin piirtää kaiken, mikä silmän eteen vaan sattuu.

Mutta nyt kysyn teiltä, mitä mieltä te olette, pitäisikö tehdä uusi, tällä kertaa piirtämiseen suunnattu blogi, jonne tulisi sitten materiaalia huomattavasti useammin, kuin tänne hevosblogin puolelle? Jaksaisiko kukaan lukea sellaista blogia, missä postaukset koostuvat lähinnä kuvien piirtovaiheista ja valmiista kuvista tms? Olen myös tällä hetkellä vailla hyviä mallikuvia erilaisista eläimistä, joten jos omaat hyviä kuvia karvaisista kavereistasi ja haluaisit antaa niitä minulle malliksi, laita sähköpostia tulemaan osoitteeseen meridaa@hotmail.fi!

127. Elossa ollaan!

Lievästi sanottuna ei tää bloggaaminen oo napannu tässä pitkiin aikoihin, lähinnä sen takia että näin talvisin ei oo koskaan materiaalia mistään tai sitten kun joskus on, ei vaan sit jaksa kirjottaa tänne mitään. Pääpiirteittäin meillä on Iiron kanssa menyt ihan hyvin, koko ajan kehitytään molemmat ja tajuan jo sen konin aivoituksistakin jo jotakin, mutta vielä on silti aika paljon hakemista. Kisoissa nyt on kuitenkin päästy kaikki radat loppuun asti, saatiin jopa viimesunnuntaina meidän eka ruusuke, tosin 70cm luokasta ja arvostelu oli A.1.0, eli punavalkee ruusuke sieltä sitten repästiin.. :D Mutta alku se on sekin, ei sitä Roomaakaan rakennettu päivässä! Tavoitteena nyt olis toukokuun aluekisoissa mennä se 90cm, mutta katellaan riittääkö kuskilla luotto itteensä, kyllähän Ipa hyppäis varmaan kerrostalon ylite jos ratsastaja ois vaan ite siinä mukana!

Koska en nyt muuta osaa tähän sanoa, pistän loppuun parit tosi epäonnistuneet onnistuneet yhteiskuvat meistä (aina ei tosiaan voin onnistua, varsinkaan Ipanan kanssa..) ja kuvia viimesunnuntain kisoista! Pitää nyt yrittää vähän tsempata ja olla astetta aktiivisempi, nytkun ehkä ulkokausikin viimein alkaa ja sen myötä saa sitten ehkä materiaaliakin mistä tehdä näitä postauksia!

Kaikki kuvat © Saara Tuunanen

 Molempien mielipide oli tästä touhusta melko positiivinen!

 

Ipaa nauratti

 

 

En kuulemma mahtunu samaan kuvaan Iiron kanssa

 

Kuva ei ehkä kaipaa ylimääräisiä kommentteja...

126. Hiljaiseloa

Kuten olette varmaan huomanneet, blogi on ollut vähän epäaktiivinen tässä viimekuukausina. Tälläkertaa en voi syyttää ajanpuutetta, sillä aikaa on vaikka muille jakaa, mutta innostusta ei niinkään. Vika on lähinnä siinä, että näin talvella en saa mitään materiaalia valmennuksista, ja olen sitä tyyppiä joka ei jaksa tehdä postausta ilman kuvitusta. Nyt kuitenkin yritän tsempata ja saada mahdollisimman moniin valmennuksiin itselleni kuvaajan, että edes jonkunnäköistä materiaalia saisin tännekin.

Sen verran voin kuulumisia kertoa, että meillä Iiron kanssa menee koko ajan paremmin ja yhteistyö alkaa luistaa. Viimekisat, eli tammikuun ensimmäiset kisat, menivät paljon paremmin kun sillon seuramestaruudet! Päästiin molemmat radat ilman kieltoja loppuun asti, 70cm täysin virheittä ja 80cm tuli puomi, kun meinas hevoselta jo kunto pettää. Mutta tästä sitä lähdetään nousemaan, viime valmmenuksessakin koin jo aikamoisia ahaa-elämyksiä, kun sain hevosen jo pätkittäin kulkemaan ihan oikein päin!

Tein myös uuden ulkoasun, kun sain eilen bussimatkalla Artulta kotiin kerrankin hyvän idean, nimittäin piirsin bannerin kokonaan itse, kun minulla ei ole mitään hyviä kuvia mistä tehdä hienoa banneria. Toivoisin mielipiteitänne bannerista, se ei onnistunut ihan niin hyvin kuin kuvittelin, mutta ihan hyvä se kuitenkin omasta mielestäni on. Bannerissa siis komeilee olevinaan Iiro ja Ella, toivottavasti yhdennäköisyyden huomaa edes vähäsen.

125. Lisää vaaveja!

Oon nyt kyllä ihan tämmösten heppavauvojen ympäröimä (ja aivan totaalisen rakastunu niihin♥). Tänään sain taas tutustua uuteen heppavauvaan, kaverini Oonan viisivuotiaaseen risteytysponitamma Luna Nuevaan eli Ellaan (sukuposti), joka oli kyllä kieltämättä hassunhauska tapaus! Pieniä kommunikaatio-ongelmia oli aina välillä ja meinattiin peruuttaa maneesin ympäri, mutta muuten kyllä ihan mukava poninryökäle, jolta ainakin löytyy tuota omaa tahtoa. Ei tuu ainakaan liian tylsää tuosta ratsastuksesta kun se keksii kaikennäköstä hölmöä jokaväliin! Enkä nyt edes kovin isolta näyttänytkään ponin selässä, niinkuin aluksi kuvittelin! Poni on nimittäin reilu 150cm korkea ja itse olen 170cm pitkä, kyllä se selkään tuntu että nyt on pieni tapaus alla, mutta ei se ulospäin ollutkaan niin radikaalin näköstä :D

Kyllä huomaa, että oma ratsastus on ihan suoraan sanottuna paskaa, kun oon nyt ratsastanu erilaisilla, vähän vaativammilla hevosilla tunneilla ja nytkin Ellalla. Illin kanssa opin sellaseen ratsastustyyliin, mikä ei sovi kun sille ja sitä oon nyt tässä yrittäny kovasti kitkee pois. On se jo alkanu tulosta tuottaa pikkuhiljaa, varsinkin kun tunneilla on saanu mennä aina vähän paremmilla hevosilla, jotka oikeesti vaatii sitä taitoo, että ne saa kulkemaan rennosti ja oikeinpäin. Vielä on kuitenkin pitkä matka edessä, mutta toivottavasti joulun jälkeen lisääntyvien ratsastusten, eritoten valmennusten avulla saan tätä perusratsastusta treenattua paremmaksi ja pystyn oikeesti ratsastamaan sit erilaisiakin hevosia. Eniten pitäs kiinnittää huomiota istuntaan ja käteen, könötän ku perunasäkki ja jalat on aina miten sattuu. Kädet heiluu suuntaan ja toiseen, eli en ihmettele minkä takia yksikään hevonen ei miun alla kulje rentona ja pyöreenä kun vispaan kädellä kun hullu.

Sitä on ruvennu ihan tosissaan miettimään ja analysoimaan tätä omaa ratsastusta sen jälkeen, kun Illi lähti ja huomasin, että en osaakkaan ratsastaa muilla hevosilla kun ei ne toimi silleen kun Illi. Illi ei ottanu nokkiinsa, jos jalka heilahti vähän tai käsi välillä vispas, mutta kun esimerkiksi pitkän ajan jälkeen menin Hillalla, siinä huomas sitten heti, että hevonen ottaakin nokkiinsa jos avut ei oo ihan kohillaan ja jalat sekä kädet heiluu ihan turhaan. No, siitä on sitten helppo lähteä pikkuhiljaa korjaamaan ratsastusta, kun itsekin tiedostaa omat vikansa ja yrittää niihin sitten parhaansa mukaan keskittyä ja korjata niitä.

Onnekseni Iiron kanssa oppii sitä tasasuutta ja miten herkkää hevosta kuuluu ratsastaa, sen verran kovasti ottaa aina virheistä nokkiinsa, tietääpähän aina että millon tekee jotakin väärin. Nyt kun Ellankin kanssa luultavasti pääsen viikoittain tekemisiin, opin siinäkin enemmän näistä nuorukaisista ja niiden ratsastuksesta sekä käsittelystä vähän enemmän.

kuvat © Oona