lauantai 10. elokuuta 2013

46. Turhaakin turhempaa - silti pakko laittaa!

mamman pikku mussukka, en kyllä koskaan vaihtas toiseen
Oli kauheen tylsää _taiteellinen_ olo ja väkersin photarilla hikihatussa Illistä kaikennäkösiä kuvanmuokkauksia sun muita. Tuli vaan sellanen tunne, että mitä tekisin, jos Illi nyt yhtäkkiä myytäisiinkin pois tai kuolisi. Näitä ei saisi miettiä, mutta joskus ne vaan tulee mieleen ja jää kaivelemaan sinne, jolloin puran tunteita tällaisiin kuviin ja kollaaseihin. Rakastan Illiä tällä hetkellä eniten koko maailmassa, enkä tosissaan tiedä, mitä tekisin, jos sen jollakin tapaa menettäisin. Niin ihana luttana ja nallukka se on, vaikka muut eivät siitä pidäkään. Illi on vaan niin samanlainen kuin minä, välillä sellanen äkänen ämmä, jumittaa aina ja on muutenkin vähän pösilö. Eikös se menekin niin, että hevonen ja hoitaja omistaja muistuttavat paljon toisiaan? (; Huhhuh kun oli ihan turha postaus, mutta sainpa tätä postausintoa vähän laannutettua, kun sellanen iski taas jostakin tyhjästä..

2 kommenttia:

  1. Mä teen ihan samaa, tota että puran fiiliksiä kuvia muokkailemalla, yleensä vielä joidenkin kauniiden ja surullisten biisien säestyksellä :D

    On kyllä kaunis katse tällä, ah mä niin rakastan rautiaita. Etenkin jos niillä on päässä paljon valkoista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, se on kyllä vapauttavaa ku saa purkaa kaiken noihi kuviin :D

      itekki oon kyllä näihi rautiaisii iha rakastunu, mahollisimman iso päänmerkki ja sukkia parisen kappaletta nii on iha täydelline ;)

      Poista

Kaiken © Meri Tukiainen 2015, ellei toisin mainita!