110. Se viimeinen este...

Moikka! Tänään oli tän syksyn ensimmäiset seurakisat, jotka meni paremmin kun hyvin siihen nähen, että en ratsastanut koko kesään ja ennen kisoja kävin kahesti ratsastamassa ja luokka oli 90cm. Arvosteluna oli tällä kertaa 367.1, eli jos sai puhtaan perusradan sai jatkaa suoraan uusintaradalle. Sain perusradan puhtaasti läpi paria kolahdusta lukuunottamatta ja Illi oli tosi menossa ja tuntu muutenkin hyvältä radalla, toisin kuin verkassa, missä se oli aavistuksen tahmea. Johtu varmaan siitä, että ilma oli ihan tosi painostava ja hiki tuli jo pelkästä seisomisesta. Uusintarata meni muuten ihan nappiin, meillä oli nopein aika mutta ai jumatskuukeli, viimenen este tuli sitten alas. Tiedostin mokani itse, tultiin vähän liian kovaa sarjalle ja ei mahuttu sitten enää kunnolla sinne jonka seurauksena Illi otti puomin, videolta sen näkee selkeästi. Vähän kyllä ärsytti, ois voitettu koko luokka, mutta tällä kertaa näin, ens kerralla sitten paremmin. 

Tosi tyytyväinen oon silti rataani, vähän jotakin ihme omia sähellyksiä on, pitää niihin ruveta jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota että saatas radat paljon siistimmän näkösiks ratsatuksen puolesta. Jotenkin vaan kisatilanteessa unohtuu kaikki ja näytän iha järkyttävältä siellä selässä, joten jos sitä yrittäs vaikka rauhottuu ja antaa Illin säheltää yksin etten ite lähe siihen mukaan! Kerrankin tuli muuten radasta video, yleensä otan tosin ihan suosiolla sen kuvina, koska miun ratsastus on niin hirveen näköstä että ei niitä videoita aina viiti julkasta.. 

Linkki videoon 
video & kuva © Emppu

109. Romanttinen päiväkävely

Tää oli taas niitä kertoja pitkiin aikoihin, kun vietin Illin kanssa ihan oikeasti aikaa. Menin eilen suoraan koulun jälkeen tallille, hain Illin sisälle ja hoidin sen ihan perusteellisesti, oli se nimittäin vähän retun näkönen kun kukaan ollu sille mitään tehny koko kesänä, olis voinu luulla että Illin häntään ois tehty rastoja, kun se oli niin takussa. Käytiin sitten siinä samalla myös kävelyllä, ihan vaan pelto ympäri Illin omaa tahtia, ai että olin jo unohtanut, miltä tuntuu olla ja kävellä hevosen kanssa vaan kahdestaan ilman, että on älytön hoppu mihinkään.

108. Uudet saappaat!

Tätä päivää oon oottanu kun kuuta nousevaa, sain nimittäin vihdoin ja viimein ja ihan liian monen mutkan kautta mun uudet saappaat! Alunperin niitten piti olla mustat, mutta ne loppu hööksiltä sitten ja oisin saanu ne vasta ehkä aikasintaan syyskuun puolessavälissä, muttakun chapsit sano ittensä irti viimekerralla, niin tarvihin näitä uusia kenkiä. Ensin soitettiin Kuopion hööksiin joskus pari vk sit, että löytyskö sieltä mustana tätä Horsehead Arezzoa koossa S38, olis siellä ollu yhet mutta joku muu oli jo kerenny ne varata, ai että otti pattiin..

Nyt sitten onneks tiistaina keksin et hei, miehän voin ottaa ne ruskeenaki, soitettiin taas Kuopioon ja sieltä löyty yhet ruskeet S38 kokoset. Siinä sitten ensi tilassa ne varattiin, valtuutettiin äitin veli hakemaan ne sieltä ja sitten se pisti ne meille postissa ja tänään ne sitten saapu, ai että sitä tunnetta kun tulit koulusta kotii ja ne saappaat ootti paketissa sovittamista. Onneks oli sopivat, tänään sitten koeajoin ne valkassa ja toimi ihan sairaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että ne vielä vähän painaa polvitaivetta kun ihan uudet on.

Nuo Arezzo saappaat on ihan tosi siistin näköset eikä hintakaan oo kovin paha, vähän vajaat 200€ hööksillä. Laadusta en ole vielä ihan varma, mutta toivottavasti kestää ehjänä ja nättinä kun jaksan vaan hoitaa niitä ja rasvata aina käytön jälkeen, ettei nahka lähde lohkeilemaan. Noissa vetoketjuissa on myös sellaset tosi jännät lukkosysteemit, ettei se vetskari pääse aukeemaan kesken ratsastuksen, mut katellaan nyt toimiiko se sitten silleen kun sen pitäs.

Pitää vielä miettiä, laitanko noihin jonkunnäköset timantit vai jätänkö ihan vaan tollaseks "alastomaks". Oishan ne vähä siistimmät tietty niitten timanttien kanssa, mutta kun en saanut nyt niitä asettumaan tuohon mitenkää kivasti, pittää sit huomenna kahella vähän virkeempänä, että miten ne sais näyttämää järkevältä ja kivalta tuossa. Meinaa nuo timantit loppuu keskenkin, mikä rajottaa tätä luovuutta tässä, pitäs varmaan tilata lisää että sais ihan kunnolla tehtyy kerralla!

Tämän päivän valkasta en jaksa kirjoittaa mitään erillista selostusta, tehtiin erilaisia tekniikkaharjotuksia ja Illi oli melko energinen, mutta kyllähän sen ymmärtää kun on nyt viikon ollu putkeen vaan laitumella kesälomalla, toivottavasti ei sitten sunnuntaina kisoissa ois ihan sellanen aikapommi, ois kiva nimittäin kestää selässä.. Meen nyt taas kisoissa vaan sen 90cm, koska koen jo ihan tosissaan sen 80cm tosi turhaksi enkä sitä tarvitse alle, kun 90cm menee jo hyvin ilman sitä pienempää luokkaa siinä alla. Katellaan nyt, jos jossakin vaiheessa pääsis tässä kokeilee isompaakin, mutta se on aika helskutin iso jos.

ratsastuskuvat © Emma & Yhteiskuvat © Saara

ILLI OIS KERRANKI NII SÖPÖ NII SITTE MEIKÄLÄINE PILAA KUVAN IHME HÖMÖTYKSELLÄ..

107. Viikon blogihaaste: Lempiratsastuspaikka

Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi.

Se oli aikalailla rakkautta ensisilmäyksellä, jos siitä niin voi sanoa. Tallin ulkonäkö oli ulospäin ehkä vähän vanhahtava ja karu, eikä se sisäpuoleltakaan ainakaan sen kauniimpi ollut, lähinnä aika paljon navetan näköinen, karsinoiden ovet oli tehty metalliputkista porteiksi. Kuitenkin se oli ehkä yksi parhaimmista ja miellyttävimmistä talleista missä olen elämässäni koskaan käynyt. Se oli pieni ratsastuskoulu Saksassa pikkukaupunki Detmoldin laidalla, jossakin päin metsikköä, tarkasta sijainnista ei ole harmainta aavistustakaan.

Tallin kenttä oli pieni, neliönmuotoinen ja hiekkapohjainen ja sinne mahtui kerralla korkeintaan viisi ratsukkoa. Meitä oli silloin neljä tunnilla, ahdasta oli mutta ei kyllä haitannut, sillä tila ei loppunut ihme kyllä kesken. Jopa Vuohimäellä meinaa isolta ulkokenältä loppua tila, vaikka siellä ei ratsastaisi kuin viisi ihmistä, tuolla kaikki osasivat ottaa kaikki huomioon ja antoivat tilaa ratsastaa. Ja vaikka kanssaratsastajat olivat paljon minua kokemattomampia, yksikään heistä ei tullut takamukseen kiinni, vaan osasivat pitää turvavälin, toisin kuin omasta kokemuksesta välillä täällä kotikunnilla..

Tuo Saksan reissun ratsatuskokemus oli yksi elämäni onnistuneimmista eikä sitä turhaan sanota, että saksalaiset hevoset on ihan omaa luokkaansa. Vaikka tunithevoset olivatkin vähän omalaatuisia, uskon, että joka ikinen niistä osasi enemmän kuin vuohimäen tuntarit yhteensä. Tallista tuli samantien yksi lempipaikoistani ja antaisin ihan mitä vaan, että pääsisin käymään ja ratsastamaan siellä uudestaan. Kaikki ne maisemat ja hevoset, mitä sillä valtavalla alueella laidunsi... Ei vaan Suomessa koskaan tule sellaisia vastaan. 

Ensivaikutelma tunnille saamastani puoliverisestä, Philisistä, ei ollut se paras mahdollinen. Saksalainen ystäväni Fridde, jonka luona silloin sen viikon asui, kertoi vähän, että Philis on tallin hirvein hevonen ja kukaan hänen tunniltaan ei pidä siitä. Eikä hevonen nyt kovin kummoisen näköinen ollutkaan, muistutti päästään hieman muulia ja oli muutenkin vähän jännän mallinen, mutta on sitä pahempiakinä nähty. Lähdinkin sitten tunnille vähän varautunein mielin, mutta kaikki nuo puheet sun muut osoittautuivat täysin vääriksi. En ole eläissäni koskaan mennyt niin kiltillä, nöyrällä ja tasaisella hevosella. Ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni tunsin, että osaan ratsastaa. Sain hevosen jo alkutunnista kulkemaan rennosti ja pyöreänä ja se kantoi itseään, ja se kesti siinä koko sen tunnin ajan. Yksikään Vuohimäen tuntihevosista ei ole koskaan miellyttänyt minua yhtä paljon kuin tämä saksalainen Philis.

Myös tallin henkilökunta oli aivan eri maata kuin Suomessa. Kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja kilttejä ja tulivat juttelemaan, ratsatuksenopettajakin opetti minua parhaansa mukaan avustajan kanssa, vaikka olinkin suomalainen ja kumpikaan heistä ei osannut kunnolla englantia. Opettaja oli myös hyvin ihmeissään, kun sain hevosen kulkemaan niin hyvin ja yllättyi, kun kerroin että olin ratsastanut silloin yhdeksän vuotta ja hypännyt esteitä. Ensimmäisen kerran silloin sain kunnon kehuja ratsastuksestani ja muistan opettajan sanat aina "How long have you been riding? You ride so well and I saw that Philis enjoyed it too". 

Se tunne oli aikamoinen, kun tulin takaisin Suomeen ja hyppäsin suomalaisen tuntihevosen selkään vuohimäessä, aivan kuin en olisi enää osannut ratsastaa kun hevonen ei vastannut yhtiinkään apuihini ja juoksi pää viidentenä jalkana. Jos joskus hevosen ostan jostain, niin Saksasta aivan varmasti!

Paikka jäi kyllä niin elävästi mieleeni, muistan edelleen miten ajettiin tallin pihaan ja tarkastelin ihmeissäni, miten erilaisia tallit ovat Saksassa. Kun astuin autosta ulos, lähdin samantien tutkimaan paikkoja ja ihastuin koko paikkaan koko sydämmestäni. Ei se tosiaan ollut kaunein näkemäni paikka, mutta kauneushan voi olla sisäistä, ja tämän tallin kohdalla se oli sitä. Tämä saksalainen, pieni ratsastuskoulu jonka nimeä en edes tiedä, on tähän mennessä minun lempiratsastuspaikkani.

Kirjoitin tekstin aika nopeasti, joten vinkatkaas, jos joitakin häiritseviä kirjoitusvirheitä sattuu silmään, korjaan ne sitten heti kun ehdin!

106. Vastauspostaus

 "MITÄS TOLJOTAT, ETKÖ OO ENNEN NUKKUVAA PONIA NÄHNY?!" KASSU ON NII SÖPÖ NII OLI PAKKO TÄHÄNKI LAITTAA TÄLLANEN HÖMÖTYSKUVA!

 Tein näköjään joskus tässä kysymyspostauksen jota en tosiaankaan ees muistanu, mutta voisin nyt tehä siihen sitten vastauspostauksen, vaikka kysymyksiä ei kovin paljoa ollutkaan, saampahan sen pois tästä alta ja vielä muistan sen olemassaolon!

1. MONESTI OOT OLLU VUOHIMÄESSÄ LEIRILÄISENÄ?

Hmm.. Joko neljä tai viis kertaa, en nyt ihan oo varma, luultavasti tuon neljä kun kahesti valkkaleirillä ja oisko ollu kahesti ihan normileirillä!

2. KETKÄ ON SUN 3 SUOSIKKIAS VUOHIMÄELTÄ JOS ILLIÄ EI LASKETA?

En tykkää muista kun Illistä.. :D No jos ihan pakko on, niin Viltsu, Rita ja Manta taitaa olla ne suosikit tällä hetkellä, uusilla en oo vielä päässy menemään ollenkaan. 

3. MERJA VAI ESSI VAI EETU?

 Eetusta ja Essistä tykkään, mutta Eetun opetus on ehkä kaikista parasta

4. MITÄ KESÄLOMA SUUNNITELMIA SINULLA ON?

 Eipä noita ollut paljoo mitää, töissä olin puoleen heinäkuuhun asti ja sen jälkeen sitten käytiin lintsillä ja loppukesän olin vaan kotona

5. KORKEIN ESTE JONKA OOT HYPÄNNY ILLILLÄ?

125cm pari vuotta sit korkeushypyssä valkkaleirillä, oli voittajafiilis!

6. MISSÄ OOT KESÄTÖISSÄ?

SOLilla olin

7. MITÄ MIELTÄ OOT TOMPASTA, HANISTA JA LARPASTA?

Tomppa on aivan ihana pikkupallero, tykkään siitä ihan hirveesti! Hanista en enää tykkää kovin paljoo, se on vaan semmonen katujyrä pullaponi ja Larpalla en osaa mennä yhtää nii en tykkää siitä

8. KUKA ON SUOSIKKISI VUOHIMÄEN PONEISTA?

Tomppa on paras! Ja Susse c:

9. KUKA ON SUOSIKKISI VUOHIMÄELTÄ JOS ILLIÄ EI LASKETA?

Tuolla ylempänä se vastaus tais jo tulla mutta toisena virallisesti listalla on Viltsu tai Rita

Vaihdoin myös ulkoasun vähän vaaleemmaks, kun kyllästyin siihen et tää blogi on aina niin tumma. Taino, vaihdoin ja vaihdoin, muutin vaan edellisen bannerin ja muun ulkoasun värit tollaseks vaaleenbeigeks ja limen vihreeks. Tykkäättekö tästä vai oliko edellinen kivempi?

105. Syyskauden aloitus!

 KASSUN FIILIKSET KESÄLOMASTA..

Heissan taas, edelliseen postaukseen en jaksanut alkaa tarinoimaan mitään ihmeitä, kunhan vaan tiivistin kuluneen lomani siihen. Tässä postauksessa voisin vähän avartaa tätä alkanutta koulutaivalta ja rutiineihin palaamista. Taas valitettavasti alkoi koulu, sai kyllä aikamoisessa tuskanhiessä olla siellä nuo kaksi ekaa päivää, kun helletä on melkein 30 astetta ja koululla ei ole ilmastointia.. Käytäville suurinpiirtein sulaa ja luokkiin pökertyy kun ilma on niin huono ja kuuma, mutta ehkä tää tästä paranee, sais vähän tää ilma kyllä nyt viiletä että pystyy koulussa käymään ilman mitään ylimääräisiä tuskia. 

Nyt ei aikoihin ole tulut minkäännäköistä postausta, johtuen ylitylsästä elämästäni josta ei ole mitään kirjoitettavaa muuten kuin tallilta. Nyt taas kuitenkin tallihommissa päästään samaan rutiiniin, eli valmennuksiin ja normitunteihin sekä kilpailuihin (ainakin näin elo-syyskuun aikana!) niin ehkä tännekin tulee taas vähän useammin jotakin lueskeltavaa. Tähän postaukseen ajattelin vähän laittaa fiiliksiä tämän syksyn ensimmäisestä valmennuksesta, mikä käytiin aika mielenkiintoisissa sääolosuhteissa, tosin eipä pienet salamoinnit ja sadekuurot meidän menoa haitanneet!

Pelkäsin vähän, että Illi olis nyt kesän jälkeen ihan huono ja laiska, kun sillä on niin monet ja monet erilaiset ihmiset menneet pikkulapsista aikuisiin. Pelko osoittautui kuitenkin omaksi onnekseni vääräksi, Illi oli edelleen se oma energinen itsensä eikä sen suunpieletkään olleet yhtään auenneet, luojan kiitos! Valkka mentiinkin sitten taas tuttuun tapaan alusta loppuun hyvin vauhdikkaissa merkeissä, mikä kosautui aina sarjalla. Tällä kertaa mentiinkin kolmoissarjaa vaihtelun vuoksi niin, että ensimmäiseen väliin tuli yksi laukka ja toiseen kaksi. Liiallinen vauhti kostautui aina sarjalla, kun tultiin liian isosti sisään niin aina se b-osan puomi lähti sieltä mukaan. C-osalle sain kuitenkin sitten aina vähän hidastettua ja se päästiin kaikilla kerroilla puhtaasti yli.

Mentiin valkassa lähinnä erilaisia ratoja, alussa verkattiin ristikkokahdeksikolla, eli siis kahdeksion risteämiskohdassa oli pieni ristikko, joka tultiin sitten vuorotellen oikealta ja vasemmalta ja aina ristikon päällä vaihdettiin suuntaa, eli niinkuin kasia tehtäis. Piirsin siitä nyt myös havainnollistavan kuvan, jos joku ei minun selityksestä ihan ymmärtänyt, että miten se ristikko siellä kahdeksikossa oikein oli ja miten sitä mentiin. Illi oli alusta asti hyvä ja pyrki esteelle, ehkä vähän liikaakin välillä, mutta ensimmäiset tehtävät menivät silti ihan tosi hyvin! Mentiin samaa kahdeksikkoa sitten toisella kerralla niin, että ristikko nostettiin pieneksi pystyksi. Illi ehkä vähän innostui siitä enemmän, mutta pysyi kuitenkin kohtalaisesti hanskassa koko ekan tehtävän ajan.


Kahdeksikon jälkeen hypättiin parit hypyt oksereille ja täytteellisille pystyille, jonka jälkeen alettiinkin sitten hyppäämään sitä ihan kunnon rataa, ensin vähän pienempänä ja viimeisellä radalla esteet olikin jo sit noussu 95-110cm korkeudelle. Ne kyllä tuntu paljon pienemmiltä, tosin vesieste tuotti vähän hankaluuksia minulle, kun sille tultiin kulmasta melko lyhyellä tiellä. Yhdelläkään kerralla ei meinannu askel sattua millään, tai sit jos oli askel niin sitten pilasin sen itse sillä, että iski pelko siitä että sukelletaan sinne esteeseen. Olinkohan neljä kertaa sen lähestymisen jo munannu, kunnes sitten sillä viidennellä sain kuin sainkin askeleen kohdilleen ja päästiin jatkamaan rata loppuun asti. Loppurata menikin sitten ihan suht hyvin, Illi alko tosin käydä jo vähän kuumana ja meinas välit jäädä vähän lyhyiksi. Hyvä fiilis kuitenkin jäi ja sitä lähdin tavoittelemaan, oli tää nyt sentään ensimmäinen valkka kesän jälkeen Illin kanssa.

Ens viikolla ois taas sit luvassa valmennusta ja viikonloppuna sitten syksyn ensimmäiset seurakisat. Nyt tän alkuviikon käyn Illin kanssa jotain touhuilemassa ennen torstain valmennusta, kun hevoset on periaatteessa kesälomalla lauantaihin asti, kun ei viiti valmennukseen mennä suoraan lomalta. Käyn varmaan harjailemassa sitä ja keskiviikkona kävelyttämässä vähäsen, jos sillon sais joitakin kivoja yhteiskuviaki tuon turjakkeen kanssa, pitäs vaan joku saada kuvaamaan.. No, palaillaan sitten viimeistään kisojen merkeissä taas tänne blogin puolelle!

Ainiin ja tän postauksen laatukuvat otti Arttu!

MEITSI NÄYTTÄÄ MALLIA LAPSILLE, KUINKA HYPÄTÄÄN!

104. Loma loppui...

...Mutta ei se kesä mihinkään hävinnyt! Lomalla sattui ja tapahtui kaikenlaista ja nyt ollaan taas monia hyviä ja huonoja muistoja rikkaampia. Ja mitä kaikkea lomallani sitten tapahtui? No katsotaas, lomaani mahtui...

...työntekoa (never again!)...

 

...heppailua...

...vammailua...

...valokuvaamista...

...kaikenkarvaisia koiraystäviä...

 
...aivan ihania kesäiltoja...

...myös kissoja mahtui...

...saatiinhan sitä kirjoituksiinkin lukua tungettua yhteen jos toiseenkin väliin...

...ja vielä lopuksi vähän muutoksia ulkonäköön...

 

...näistä ja monista muista asioista kasaantui kokoon yksi parhaimmista kesistäni pitkiin aikoihin! Tosin tuon työnteon olis voinu skipata jos ihan rehellisiä ollaan, mutta ompahan ainakin massia nyt (or not..)!