118. Syksyinen kuvauspäivä

Fall has always been my favorite season. The time when everything bursts with its last beauty, as if nature had been saving up all year for the grand finale.

 

Mallina toimi Marin hevonen Geina. Pidittekö kuvista/mikä oli suosikkinne?

117. Muutosta värimaailmaan

Tein pienen muutoksen blogin värimaailmaan, koska kyllästyin ruskeaan ja halusin tällaisen tumma-räikeä -väriyhdistelmän, mutta kuitenkin syksyteemassa, eli räikeyttä tuodaan tähän oranssilla. Aluksi ajattelin uusia koko ulkoasun banneria myöten, mutta en keksinyt tarpeeksi yksinkertaista ideaa, joten päädyin vain värimaailman vaihtoon. Mitä pidätte, oliko entinen parempi vai tykkäättekö enemmän tästä?

116. Viimeiset kisat Illin kanssa

Pahoittelen, että tätä postausta ei tullut heti kisojen jälkeen, minun piti kirjoittaa se kirjoitusten päätyttyä, mutta Illi lähtikin samana viikonloppuna ja ei enää huvittanut sitä kirjoittaa. Kirjoitan sen kuitenkin nyt, koska ne olivat viimeiset kisat Illin kanssa ja viimeiset kunnon muistot ennen sen lähtöä. Vaikka ei taaskaan ihan putkeen mennyt, olin tyytyväinen molempiin ratoihin, puomeista huolimatta, sillä omia mokia ne vaan olivat. Menin taas sen 90cm ja 100cm, koska Illi oli edellisenä viikonloppuna jo niin hyvä niissä, että uskalsi sitten toistekin koettaa.

Enää en kummastakaan radasta muista juuri mitään, paitsi että 90cm pudotus oli oma moka kun en saanut suoristettua Illiä ajoissa esteelle ja tultiin sen seurauksena aivan liian lähelle estettä. Metrissä Illi kolautti jo ensimmäiselle esteelle ja toinen tulikin sitten alas, se oli näillä kahdella esteellä jotenkin tosi löysä (lienekkö väsynyt?), mutta tsemppasi sitten pudotuksen jälkeen ja loppurata puhtaasti. Olin silti tosi tyytyväinen itseeni ja hevoseen, oli se sentään vasta toinen metri, niin ei sitä liikoja voikaan odottaa. Olis sitä toki voinu viimesten kisojen kunniaks vetästä sijotuksen, mutta nyt kävi näin eikä sille mitään mahda, vetelen sitten ne sijotukset Illin puolesta Viljon kanssa!

Pistän nyt aluksi vaan kuvat, videot lataan myöhemmin joko tähän tai sitten omaan postaukseen, koska en tähän aikaan yöstä jaksa enää ruveta niitä muokkaamaan ja lataamaan mihinkään. Kuvista kiitokset Empulle, Annikalle ja muille! (En oo ihan varma, ketkä kaikki kuvia otti)

115. Ei huono maneesikauden aloitus!

Ei nyt ollu ihan huono maneesikauden alotus eikä kylläkään tää kisaura Viltsun kanssa kun voitolla se siitä lähti käyntiin! Viltsu oli ihan älyttömän hyvä, verkassa vaan tuntu että se kuolee sydäriin kun se oli jo kaksi rataa ennen minua mennyt, mistä syystä jätin sitten verkkailut vähemmälle. Ajattelin, että eihän Viljo enää jaksa kolmatta rataa hypätä ja kuvittelin, että mennään ihan rauhassa, mutta Viltsu oli toista mieltä ja tykitettiinkin sitten koko rata loppuun asti puhtaasti ja nopeimmalla ajalla. Kaikista tyytyväisin olen siihen, että sain taas pitkästä aikaa puhtaan radan! Illin kanssa viimeksi sain puhtaan radan keväällä, joten ei ollu pahitteeks tuo puhas nytten.

Nyt en jaksa selostaa radasta sen enempää, näätte kaiken oleellisen videolla. Mut Viltsun kanssa mun ratsatus on omasta mielestä paljon rauhallisempaa kun Illin, kun Viltsu ei lähe häseltää samalla tavalla kun Illi eikä se osaa vaihtaa laukkaa askeleesta, niin se ei sotke sitä heti ku vähänki heilahtaa selässä.

Kuvat © Oona P. & video © Arttu

 

Linkki videoon

114. Voiko särkynyttä sydäntä enää särkeä?

Heippa! Postaustaukoa on taas ollut, tällä kertaa kahdesta syystä:

1. Kirjoitukset. Ei vaan kerennyt eikä siltä stressiltä pystynyt tänne mitään kirjottaan, vaikka materiaalia olis ollut. Ne vaan imi kaikki voimat ja aiheutti älytöntä stressiä, mutta onneks ne on nyt ohi!

2. Rakkaan riisto. Illi lähti uuteen kotiin 20.9, enkä edes pystynyt hyvästelemään sitä, koska olin Artulla. Vaikka lähdöstä on jo aikaa melkein kaksi viikkoa, olen silti aivan poissa tolaltani, koska minulta lähti ystävä ja sieluntoveri. Illi merkitsi minulle kaikkea ja nyt sitä ei ole. Aina kun kävelen sen karsinan ohi, sydämmessä tuntuu ikävä pisto. Yksikään hevonen ei koskaan pysty sen jättämää reikää paikkaamaan sydämmestäni, toivottavasti vielä joskus saan sen omakseni ja vietän sen kanssa kaiken ajan sen elämän loppuun asti. En pysty vieläkään muistelemaan sitä itkemättä, niin paljon se antoi ja lähtiessään vei mukanaan. Olen kuitenkin kiitollinen niistä hetkistä, mitä sain sen kanssa kokea, kaikki voitot ja häviöt, ylä- ja alamäet; kaikista selvittiin, vaikka toivo oli jo hiipunut. Pääsin Illin kanssa pidemmälle mitä pystyin koskaan edes kuvittelemaan!

Kiitos kaikesta rakas ♥

HOPE - WHO AM I TO SAY

Illin lähdön jälkeen tuli taas ongelma, että kellähän sitä nyt sitten jatkais. Harkitsin jo myös lopettamista, sillä Illin lähtö oli aivan liian kova pala, mutta en vaan pystynyt tätä harrastusta jättämään. Hevosia tulee ja menee, mutta yhdenyhtä Illiä en tule koskaan enää tapaamaan. Se oli niin suuri persoona, se oli kuin minä. Ongelmaan löytyin kuitenkin ehkä ratkaisu, nimittäin Filur aka Viltsu! Oon aina tykänny siitä pienestä ja pippurisesta pukkikoneesta ja aattelin nyt sitten katella, jos sen kanssa rupeisin rakentamaan yhtä hyvää luottamusta ja ystävyyttä kuin Illin kanssa. Viltsun kanssa sain myös paljon kehuja eilen tunnilta ja ratsastustyylini sopii sille aika hyvin. Joten jos tästä saataisiin taas kehiteltyä toisenlainen rakkaustarina, ken tietää. Nyt lauantaina on seurakisat ja käyn Viljamin kanssa kokeilemassa, että synkkaako meillä!

VILTSU