torstai 2. lokakuuta 2014

114. Voiko särkynyttä sydäntä enää särkeä?

Heippa! Postaustaukoa on taas ollut, tällä kertaa kahdesta syystä:

1. Kirjoitukset. Ei vaan kerennyt eikä siltä stressiltä pystynyt tänne mitään kirjottaan, vaikka materiaalia olis ollut. Ne vaan imi kaikki voimat ja aiheutti älytöntä stressiä, mutta onneks ne on nyt ohi!

2. Rakkaan riisto. Illi lähti uuteen kotiin 20.9, enkä edes pystynyt hyvästelemään sitä, koska olin Artulla. Vaikka lähdöstä on jo aikaa melkein kaksi viikkoa, olen silti aivan poissa tolaltani, koska minulta lähti ystävä ja sieluntoveri. Illi merkitsi minulle kaikkea ja nyt sitä ei ole. Aina kun kävelen sen karsinan ohi, sydämmessä tuntuu ikävä pisto. Yksikään hevonen ei koskaan pysty sen jättämää reikää paikkaamaan sydämmestäni, toivottavasti vielä joskus saan sen omakseni ja vietän sen kanssa kaiken ajan sen elämän loppuun asti. En pysty vieläkään muistelemaan sitä itkemättä, niin paljon se antoi ja lähtiessään vei mukanaan. Olen kuitenkin kiitollinen niistä hetkistä, mitä sain sen kanssa kokea, kaikki voitot ja häviöt, ylä- ja alamäet; kaikista selvittiin, vaikka toivo oli jo hiipunut. Pääsin Illin kanssa pidemmälle mitä pystyin koskaan edes kuvittelemaan!
Kiitos kaikesta rakas

HOPE - WHO AM I TO SAY

Illin lähdön jälkeen tuli taas ongelma, että kellähän sitä nyt sitten jatkais. Harkitsin jo myös lopettamista, sillä Illin lähtö oli aivan liian kova pala, mutta en vaan pystynyt tätä harrastusta jättämään. Hevosia tulee ja menee, mutta yhdenyhtä Illiä en tule koskaan enää tapaamaan. Se oli niin suuri persoona, se oli kuin minä. Ongelmaan löytyin kuitenkin ehkä ratkaisu, nimittäin Filur aka Viltsu! Oon aina tykänny siitä pienestä ja pippurisesta pukkikoneesta ja aattelin nyt sitten katella, jos sen kanssa rupeisin rakentamaan yhtä hyvää luottamusta ja ystävyyttä kuin Illin kanssa. Viltsun kanssa sain myös paljon kehuja eilen tunnilta ja ratsastustyylini sopii sille aika hyvin. Joten jos tästä saataisiin taas kehiteltyä toisenlainen rakkaustarina, ken tietää. Nyt lauantaina on seurakisat ja käyn Viljamin kanssa kokeilemassa, että synkkaako meillä!

VILTSU

5 kommenttia:

  1. Voi ei, paljon jaksamisia! :( Itelle tuo hevosen menettäminen vähän turhankin tuttua, mutta kyllä niitä muita, eri lailla mahtavia hevosia tulee varmasti eteen, omalla kohdalla ainakin kävi näin! Tsemppiä sulle ja toivotaan että tuon Viltsun kanssa teillä nyt sujuisi :)

    VastaaPoista
  2. Eikös Viltsuki oo myynnissä? :O Et ei kannata suuresti rakastuu ku seki voi jo kohta lähteä jos joku sen ostaa :( Toivotaan että ei, harmi tuo illin myynti,kumpa nyt saisit Viltsun kaa homman toimui ja sit jatkaisitte kahestaa hyvää kisauraa :) Tää blogi on paras!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, toivottavasti sitä ei nyt sit kukaan veis alta :/ Kiitos paljon! :)

      Poista
  3. Ohoh, aika jännä sattuma kun eksyin tänne sun blogiin ja ihan vaan näin ohimennen huomasin että toi Illi on muuttanut tälle paikkakunnalle missä itse asun mun tutulle :)

    VastaaPoista

Kaiken © Meri Tukiainen 2015, ellei toisin mainita!