66. Erilaisuus on rikkautta, sitä ei vain tajuta..

Kirjoitin joskus aikaa sitten postauksen siitä, miten olen ollut elämästäni yli puolet koulukiusattu [linkki postaukseen]. Nyt ajattelin vähän avata, miten olen päässyt siitä vähitellen yli ja oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.

Ihminen joutuu elämään koko elämänsä itsensä kanssa, ja siitä voi tulla melko pitkä ja tuskallinen jos ei pysty olemaan sujut itsensä kanssa. Ihmiset runnoivat mieleeni liki kymmenen vuoden ajan todella negatiivisen kuvan itsestäni, mikä vaikeutti elämääni hyvin paljon mm. niin, että aloin olla hyvin ujo ja arka uusia ihmisiä kohtaan, joka ei tosissaan ole hyvä ominaisuus. On se tietty hyvä olla vähän varuillaan aina uusien tuttavuuksien kanssa eikä heti rynnätä kaulaan kiinni ja luottaa 100% varmasti, mutta itseen pysty luottamaan vieläkään täysin kehenkään siinä pelossa, että minut jätetään samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Olen kuitenkin alkanut päästä yli tästä, yrittänyt vähitellen hyväksyä itseni niin ulkonäköni kuin luonteenikin puolelta. Ei se ole helppoa, varsinkaan jos haukkuminen ja kiusaaminen on kohdistunut ulkonäköön. Itselläni se oli juuri lähinnä tätä ulkonäköön ja syömiseen kohdistuvaa, minkä seurauksena vihasin koko kehoani koko sydämeni pohjasta. Kiusaamisen seurauksena lakkasin syömästä ja aloin meikkaamaan, koska en voinut sietää itseäni enää muiden takia tällaisena kuin olen - laihdutin ja meikkasin siis vain ja ainoastaan muiden takia, että minut hyväksyttäisiin ja en erottuisi paljoa muista. 

Olen laihtunut viime syksystä tähän päivään lähemmäs 8kg ainoastaan sen takia, että en syö kunnolla. Saatan olla hyvällä tuurilla syömättä jopa 2 päivää, koska aina kun syön, mieleen juolahtaa ajatus siitä, että lihon ja painan taas ihan liikaa, jolloin en taas kelpaa kenellekään. Tästä tavasta en valitettavasti ole päässyt pois, mutta muuten olen jo alkanut oppia hyväksymään itseäni tällaisena kuin olen, koska en mahda ulkonäölleni mitään enkä viitsi kalliita leikkauksia tehdä sen takia, että saisin samanlaisen naaman kuin JLOlla. Jokainen on kaunis ihan omana itsenään, ei muiden mielipiteiden pitäisi vaikuttaa siihen ollenkaan miltä näyttää, me kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin! Minusta tuntuu, että ei kenestäkään olisi kiva, että jokainen vastaantulija näyttäisi ja käyttäytyisi samalla tavalla kuin sinä, vai mitä mieltä olette asiasta?

Kyllähän minullakin oli hirveitä vaikeuksia, olin yhdeksännen luokan syksystä kevääseen melko pahasti masentunut, kaverien kanssa meni huonosti ja useimpien kanssa meni välit jopa poikki ja jouduin käymään psykologilla. Ratsastus meni iha päin honkia, kun muu oma elämä oli niin huonosti. Sitten tuli kevät ja kesä, alkoi kesäloma ja sain olla niiden kavereiden kanssa, ketkä hyväksyivät minut ja tykkäsivät olla kanssani ihan omana itsenäni, ei tarvinnut meikata tai käyttäytyä kuin prinsessa - minulle kavereissa merkitsee eniten luonne, ei se miltä näyttää. Pääsin tästä kaikesta paskasta yli vain ja ainoastaan kavereiden avulla, koska he jaksoivat tukea ja auttaa silloin, kun oli vaikeaa ja teki mieli vain luovuttaa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kenenkään muun ihmisen - ei vanhempien, kavereiden, naapurin tai edes USAn presidentin, pitäisi millään tavalla vaikuttaa siihen, millainen sinä itse haluat olla ja olet. Hyväksyminen vie aikaa, mutta kun sen kerran tekee, tulee loppuelämästäkin edes sen hitusen helpompaa. Ole itsesi paras kaveri, sillä valitettavasti itseään ei pakoon pääse ja joudut elämään itsesi kanssa elämäsi loppuun asti, halusit sitä taikka et. Myönnän, että en itsekään pysty vielä hyväksymään itseäni aivan täysin, mutta voiton puolella ollaan, kiitos kaikkien ihanien kavereiden, ystävien ja rakkaan poikaystäväni, jotka jaksavat piristää ja tukea vaikeina hetkinä, kun tuntuu että koko maailma kaatuu niskaan. Blogin nimikään ei ainoastaan kuvaa minun ja Illin alkuvaikeuksia, mistä noustiin nyt lopulta tähän pisteeseen, vaan myös oman elämäni vaikeuksia, joista noustaan vaan koko ajan enemmän ja enemmän voiton puolelle.

Ihminen saa myös epäonnistua, niistä vaan pitää sitten ottaa opikseen ja nauraa ja viisastua sitten jälkeenpäin. Ei ihminen opi, jos ei opettele ja kokeile! Itselläni on tämä ongelma ollut jo pitkään, että en pysty hyväksymään epäonnistumistani. Tämän vuoksi ratsastus on joskus epämiellyttävää, kun en onnistu kerralla. Tästäkin yritetään päästä pois, vaikeaa se on, mutta yritys on kova. Yksi kaunis ajatus itsestäsi auttaa jo eteenpäin, esimerkiksi seuraavan kerran kun menet peilin eteen, katso itseäsi suoraan silmiin ja ajattele "minä olen kaunis juuri sellaisena kuin olen!" tai vaikka ratsastustunnin jälkeen ajattele "minä osasin ja tein sen!". Itseään kannattaa myös palkita aina hyvien suoritusten jälkeen ja ottaa huomioon kaikki kavereiden positiiviset kommentit, ne auttavat ihan oikeasti jo alkuun, loppumatka onkin sitten sitä hyväksymään opettelemista, joka vie aikaa, mutta kärsivällisyydellä senkin oppii.

Toivon, että teksti ei ollut kovin sekavaa ja jokainen, joka tämän romaanin jaksaa lukea, menee itsensä syvimpään kolkkaan ja miettii ihan tosissaan, haluanko elää riidoissa itseni kanssa vai vain hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Itse olin pitkään vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, kunnes en vaan enää jaksanut itsekään kaikkea sitä negatiivista, mitä itsestäni aina keksin, en onnistunut olevinaan missään ja en pystynyt hyväksymään tekemisiäni. Kokemuksen kannalta voin kertoa, että kannattaa vain taistella itsensä puolesta, elämään tulee sen jälkeen paljon enemmän näitä valoisia puolia.

65. Wannabe photographer - part 2

Oli ihan pakko käydä aamulla ikuistamassa maisemia, kun oli niin kiva sumu. Putki oli tosin vähän liian pitkä tähän maisemakuvaukseen, mutta en jaksanut vaihtaa niin otin sitte tällasia lähimaisemakuvia. Harjottelin vähäsen myös panoramakuvien tekoa, aikamala kun meinas hermo mennä kun kaikki kuvat oli ihan erivärisiä ja ei sattunu kohalleen ja huoh. No, onnistu tuo loppujenlopuksi ihan hyvin, kun jaksoin vaan kuvia muokata ja sulauttaa toisiinsa.

64. Trolololo...

ei mitään muuta lisättävää, kuin että tappakaa mut :3 //muokattu

63. Wannabe photographer!

Aivan täyttä tylsyyttäni ajattelin tänään vähän kuvailla luontoa, kun nyt on luntakin maassa ja kaikki kasvit silleen nätisti jäässä ja huurteessa. Ei miusta taija oikein luontokuvaajaks olla, en oikein taida sellasia kivoja ja mielenkiintosia kuvakulmia tms. ja kuvista tulee sellasia ihan normaaleja ja niissä ei oo mitään kiinnostavaa. Laadultaan ne kyllä on ihan hyviä, tuolla kameralla ja putkella saa kyllä tosi tarkkoja kuvia verrattuna entiseen! Kuvailtiin myös Pinjan kanssa toisiamme, lähinnä sen takia että saatas facebookkiin uuet profiilikuvat, mut tässä samalla sain vähä harjotusta myös tähän henkilökuvauksee. Seki on yllättävän vaikeeta jos haluu sellasia hienoja ja mielenkiintosia kuvia, eikä sellasia et kohde seisoo vaa vammasesti kameran eessä. Mutta loppuun pari otosta tältä päivältä, mikä on suosikkinne? :) Ja haluaisitteko kenties enemmän tällaisia postauksia, ettei näitä tule kerran kuussa kun heppalinjalla ei oikein nyt tapahdu mitään? 

62. Talvi tekee tuloaan..

Ja sen kyllä huomaa! Ensilumet sato maahan tuossa viime torstaina ja mittari on melkein koko ajan pakkasen puolella, ei kiva! Onhan se tietty ihan jees, että talvi tulee ja pääsee laskettelee ja sitä rataa, mut ei tarviis olla niin kylmä. Eilen olin kuvaamassa Vuohimäen tuntsareita, että kaikista sais sellasen samantapsen ja edustavan kuvan sivuille. Kyllähän tuo kuvauskeikka meni ihan hyvin, oli vaan niin pirun kylmä että viimesten hevosten kohalla en meinannu saada paineltuu kameran nappeja kun näpit oli niin jäässä. Kuvat onnistu vähän paremmin kun ootin, mitä nyt joissakin tarkennus ihan päin honkia, mutta sieltä niiden kökköjen joukosta löyty sitten kuitenkin ihan julkasukelposiakin kuvia. Ei oo kyllä vielä kertaakaa tarvinnu katuu tätä kamera/putki hankintaa, hyvin on toimineet ja laadukkaita kuvia tulee, tosin kuvaajalla on aina vähän ongelmia asetusten kanssa mikä kyllä näkyy sitten joissakin kuvissa :D

Vaihoin taas...... ulkoasun, kyllästyin entiseen niin oli pakko tehä uus :D Tosin tääki banneri meni kyllä ihan pissiks, mutta ei se mitää. Tääki nyt toivottavasti kestää pitempää kun sen viikon, edellinen kesti vissiin melkein kuukauden, hyvä minä! Oon myös saanu tosi paljon uusia lukijoita ja se 100 lukijan raja alkaa lähestyä, kiitos kaikille lukijoille, niin rekisteröityneille kuin anonyymeillekin, on kiva tietää että edes jotkut jaksaa lukee tätä! :) Voisin jotain erikoispostausta toteuttaa, kun se 100 lukijaa saadaan ehkä joskus täyteen, voitte jotakin omia ideoita vaikka kommentoida tähän että millaista postausta sitten toivoisitte!

Mitään muuta kovin ihmeellistä tässä ei taas oo oikein tapahtunu, perjantaina alko syysloma ja tänään oiski sitte suuntana Polvijärvi. Linkki lähtee 11:50, joten tässä on vielä ihan semisti aikaa valmistautuu ja kirjotella tää postaus loppuun. Ärsyttää kyllä ihan suunnattomasti kun enpäässyt HIHSiin, oisin kovasti halunnu nähä livenä ne kaikki isot luokat enkä seurata telkkarista, mut ehkä sitten ens vuonna pääsisin sinnekin. Synttäritki on tän viikon lauantaina, viimeinki mieki täytän 17 enkä oo enää semmone porukan ainut 16v ernu. Pistän tähän loppuun vielä jotain satunnaisia otoksia eiliseltä. Kiitos blogger kun raiskasit kuvien laadun ♥

on se komia pikkumies ♥

Rita on kyllä nii komee otus et ei huhhu... :o ♥

61. Ei niin putkeen mennyt valkka

Perjantain valkasta ei kyllä suoraan sanoen ole oikein mitään muuta sanottavaa, kun että se meni ihan päin puskia kun vaan voi mennä. Manasin jo päivällä et varmana tipun valkassa kun koko muu alkupäivä oli menny ihan huonosti ja tuo manaus sitten toteutu tuossa valkassa. Hävetti kyllä niin paljon, kun tipuin ihan pienelle ristikolle kun Illi vaan pisti liinat kiinni. Koski kyllä iha älyttömästi, vaikka hidastetusti tulinki alas sieltä. Nyt sääressä ja polvessa kivat mustelmat ja samoin olkapää on tosi kipee. Ehkä ens kerralla sitte paremmin! Pahoittelen, ettei tämän enempää tästä valkasta, mutta ei siitä ole oikein kerrottavaa kun koko valkka meni iha plössöks..

en tosissaa tiiä oisko tuossa tilanteessa pitäny itkee vai nauraa nii nauroin sitte vaikka koski ja hävetti niin paljon! :D

No, oli siinä illassa kuitenkin jotain hyvääkin, sain testata yhtä ihan älyttömän hienoa ja ihanaa ruunaa, Dalbæks Columboa eli Pojua. En oo kyllä ihan äsken sellasella hevosella menny, niin tasanen, pehmee, miellyttävä ja herkkä sekä sopivan isoki! Omaa ratsastusta sillä nyt en voi kehua, en oikein uskaltanu pyytää mitään kun tutustuin vähän vaan siihen, mutta sen mitä uskalsin pyytää niin riitti kyllä minulle. Vitsi kun olis itelläkin tollanen hevonen! Liikuttelen Pojua nyt sitten tästä lähin ihan satunnaisesti kun omistajat vaan apua tarvii, kiitokset heille tästä oikein kivasta mahdollisuudesta saada ratsastaa joskus vähän tasokkaampaakin hevosta kun tuo Illi! :) Jos joku haluaa tarkemmin hevoseen tutustua, tässä linkki sukupostiin!

60. Ihan pakko saada!!

Seikkailin taas vaihteeks Hööksin nettisivuilla ja unelmoin hyvin syvällä mielessäni et oisin rikas ja voisin ostaa vaikka ees Illille täältä kaikkee tosi kivaa! Sieltä sitten heräsin aatoksistani siihen karuun totuuteen, että eihän mulla oo varaa kun ehkä pinteleihin.. Oikeesti, vitsi jos oisin sellanen rikas ja ois varaa ostaa varusteita sun muita ihan huoletta, mutkun ei. No, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa kun oon opiskellu jonku tosi hyvän *krhm* ammatin (LÄÄKIKSEEN! siivoojaksi) ja palkka hipoo vähintäänkin pilviä. Aattelin sit tännekin jakaa, että mitä tuolta Hööksin sivuilta olis ihan pakko saada sekä itselle että hevoselle, siellä kun on aina kaikkee kivaa ja laadukasta tavaraa suht halvalla! En jaksa sen enempää selostaa mitä kuvissa on, osaatte varmaan sen verran silmiä ja aivoja käyttää että erotatte satulahuovan suitsista.. :D

HEVOSELLE

kisakäyttöön

kotikäyttöön

RATSASTAJALLE

kisakäyttöön

kotikäyttöön

Tähän loppuun pistän vielä pari kuvaa kisoista mitä sain tänään Saaralta, kuvat on siis ottanut Emilia ja Saara, kiitos kaunis! :)

59. Mä haluun enemmän eli sut kokonaa

Tää oli kyllä niin hyvä mutta silti niin huono kisapäivä et ei huhhu. Kasikympin rata meni ihan suht hyvin, päästiin puhtaasti loppuun asti ja aikakin riitti kolmanteen sijaan, mutta 90cm sitten pissi ihan totaalisesti. Illi oli sen luokan verkassa tosi tahmee ja epäpuhas, kyselin sit ihmisiltä et näyttääks se siltä et se ontuu ja osa sano että ei ja osa että kyllä se vähän. Kasikympissä se kuitenkin oli ihan puhdas, vähän oli haluton pyrkimään eteenpäin, mut ei se siinä vaiheessa pistäny ollenkaan silmään. No, siinä sitte normaalisti verkkasin ysikymppiin, verkkahypyt meni ihan ok, oli kuitenkin vähän sellanen että hidasti kohti estettä mutta hyppäs kuitenkin. No, sitten oottelin vuoroo ja kävelin odotusalueella ja kahtelin vähä mite se liikkuu, mut ei käynnissä siinä vaiheessa näkyny mitää. Sieltä sitten tuli miun vuoro ja lähdin radalle, Illi ei ois millään tahtonu laukata ja oli tosi tahmanen, mutta lopulta se sitte nosti ja lähettiin ekaa estettä kohti - ja töks. Ihan ilman syytä se vaan pysähty siihe esteen etee. No toine yritys ja sama, se vaan hidasti estettä kohti. No kolmannella kerralla päästii yli, mutta melkei paikoiltaa ja ihmiset hätisteli takana. Siinä vaiheessa oli sit jo sellanen olo et ei tää hevonen oo nyt kunnossa, ei se normaalisti kiellä noi ilman mitää syytä. Tää oli kyllä ensimmäinen kerta ku meidät hylättiin kisoissa, koskaan ennen ei olla ulos kielletty (ellei leirikisoja lasketa). Toivottavasti tää alamäki ei nyt lähe tästä..

Kisojen jälkee ihmiset sitten kahteli sen jalkoja ja syynä oli että sillä on etujalkojen kavioissa niin lyhyet kannat, että paino menee niille ja se sitte aiheuttaa kipua, ei se nimittäi voinu varata painoo melkein yhtää vasemmalla etujalalle vaan lepuutti sitä koko ajan. Sillähä oli pohjalliset tähä asti just sen takia, kun se ontu just sitä samaa jalkaa sen kannan takia, mut ne otettiin edellisessä kengityksessä pois ja nyt se sama vaiva tuli takas. Pohjalliset nyt laitetaan sit takasi ja ne on varmaan tästä lähtien sillä aina toivonmukaan. Ens kerralla ollaan sitten toivottavasti terveitä ja päästään molemmat radat loppuun asti iha hyvillä mielin :) Valkkakin on poikkeuksellisesti ens viikolla, kun sitä seuraavalla on sitten HIHS niin ei kukaa oo pitämässä sitä meille. Ite en HIHSii pääse tänä vuonna valitettavasti, ehkä sit ens vuonna taas!

Taas kyllä meinas nousta (ja kyllä lopulta nouskin) tippa linssiin kun Illi ontuu, viimeks se oli ihan hirveetä kun hevonen on ihan kolmijalkanen ja ei tiietä paraneeko ollenkaan, onko jalka poikki vai eikö ookkaan mitään vakavaa. Nytkään se ei oo mitään sen kummempaa, mut silti sieltä vaan nousee ne ajatukset että jos se ei selviäkkään ja pitää lopettaa. Siinä sitten taas tajuaa, miten paljon yks hevonen voi merkitä, vaikka kaikki kokemukset ei sitä annakaan aina ymmärtää. Kyllä voisin tän ruunan itelleni ottaa jos vaan saisin mahollisuuden, kyllä siitä johonkin on jos se vaan sais mahollisuuden näyttää kykynsä ja taitonsa ja osais vaan pyytää tarpeeks!

laatukuvat takaa © Pinja

Sain tänään myös "kuvauskeikan", kuvasin valmentajan hevosia (Kirppu ja Liga) ja hevosenhoitajaa, Idaa. Myös koirista tuli napsittua kuvia, sain samalla vähän harjotusta tohon kameran käyttöön, on vielä vähän hakusessa nuo asetukset sun muut, mutta eiköhän tää tästä kun vähä harjottelen. Tähän perään voisin pari otosta pistää, kattelin vähän silleen ettei naamoja näy jos kuvattavat henkilöt ei halua itsestään kuvia julkaistavan täällä.

 

 

Sisäistin myös tuossa eilen että syksy on taas tullut ja kävin kuvailemassa omassa pihassa lehtiä sun muita, kun ne on nyt taas niin kivan värisiä. Kuvasin samalla myös uudet Puma Mid L Winter ized -streetkengät talveksi mitkä tilasin ellokselta, äitillä oli jotain ihme tarjouskuponkeja niin saatiin sitten melkein puoleen hintaan ne! Hyviltä ja lämpimiltä kengiltä ainakin vaikuttavat, niissä on tosi kiva ja paksu karvavuori, toivottavasti se sitten on myös lämmin ettei varpaitten tarvii jäätyä älyttömillä pakkasilla.