112. Kaksi onnistunutta rataa

Oon niin tyytyväinen tämän päivän kisoihin, että voisin haljeta onnesta! Molemmat radata menivät ihan nappiin, lukuunottamatta tosin molemmilla radoilla otettuja yksiä puomeja. Ei ne vaan haitannu yhtään, 90cm ehkä vähän enemmän kun metrissä, mutta ei siinäkään niin paljon että se ois pilannu hyvän fiiliksen. Meidän eka metri meni ihan nappiin kaikista ennakkoluuloista ja huonosta berkasta huolimatta, oon niin ylpee itestäni ja pienestä ruuunaretkustani, tavote on nyt saavutettu! Ensi viikolla sitten lähdetään hakemaan puhtaita ratoja, nopeita kyllä oltiin, mutta sitten ne puomit vei meidän sijotukset.

Ysikymppi meni kyllä tottapuhuen huonommin kuin metri, ja se sentään oli meidän eka kunnollinen metrin rata näin kisoissa. Illi oli verkassa ihan menevällä päällä, jonka takia en saanut siihen otetta ja suurin osa verkkahypyistä menikin sitten ihan huonosti. Radalle lähtiessä oli vähän sellanen fiilis, että mitähän tästä nyt tulee. Lähtömerkin saatuani keräsin ohjat ja tungin varmaan oikeasti kannukset maksaan, että sain Illin kädelle ja siitä sitten lähdettiinkin matkaan aikamoisella vauhdilla, mutta hevonen oli kuitenkin hallinnassa. 

Perusrata meni ihan hyvin. pari kertaa taidettiin mennä vähän juureen, mutta yhtään puomia ei tullut ja päästiin jatkamaan toiselle vaiheelle. Siinä sitten tuli puomi alas, kun käänsin esteen päällä, jonka vuoksi Illi sitten vetäs sen sieltä mukaansa. Täpärästi säästyttiin toiseltakin puomilta, se puomi oli nimittäin juuri ja juuri siinä kannattimen reunan päällä tasapainossa niin, ettei se tippunut! Oli onnea matkassa ja taidettiin olla kymmenensiä, jos en ihan väärin muista. Tää oli ihan hyvä pohja sille tulevalle metrille, Illi oli menossa ja yritti taas ihan tosissaan!

Metrin radankävelyssä olin jo ihan paniikissa ja hermona, kun esteet näytti ihan tuhottoman isoilta, kun niiden ohi käveli. Metrin verkka meni ihan päin honkia, olin niin jännittynyt että en saanut melkein yhtään hyppyä onnistumaan ja lähdin vielä ihan kärkipäässä. Samalla taktiikalla taas lähdin radalle, kannukset kylkiin, niska ylös ja painetta. Illi oli menossa ihan hulluna, meinas kaikki välit jäädä vähän lyhkäsiks, mutta onneks kuitenkin mahduttiin häppäräppä niihin. Esteetkään ei tuntunu enää yhtään isoilta, Illi oli ihan onnessaan kun sai kerrankin hypätä ihan esteitä eikä maahankaivettuja puomeja! 

Rata oli ihan super, se yks pudotus ei haittaa yhtään, nyt saatiin vähän tuntumaa tähän ja ens viikolla koitetaan hakee sit puhas rata, tosin arvostelu on sillon 367.1 eikä A2.0 niinku tänään, joten kahellaan uskallanko kääntää sellasia pikkuteitä vai pelaanko varmanpäälle. Nytkin kyllä käänsin ja oioin ihan kunnolla, pari kertaa tultiin vähän liian lähelle sen takia, mutta Illi pelasti tilanteen aina hienosti!

kuvista kiitokset Emilialle!